Saavutettu sopu hallituksen ja keskeisten työmarkkinajärjestöjen kesken on kaikkien suomalaisten etu. Tavoite työuran pidentämisestä on varmasti yhteinen. Ilman työurien pidentämistä Suomi ei jatkossa pärjää. Vaihtoehtoisesti joutuisimme verojen korotusten tai menojen eli sosiaalietuuksien leikkaamisen tielle. Kohtuuttomasti emme varmasti kukaan halua nuorten sukupolvien ja lapsiemme velkataakkaa kasvattaa.

 

Tavoitteena on nyt yhteisesti nostaa suomalaisten todellista eläkeikää kolmella vuodella, jotta Suomessakin tehtäisiin yhä pitkät työurat kuin muualla Pohjoismaissa. Tämä on julkisen talouden kestävyytemme kannalta aivan välttämätöntä. Jatkossakin meidän on pystyttävä turvaamaan hyvinvointipalvelujemme, kuten terveydenhuollon, koulujen, päiväkotien ja vanhustenhoivan rahoitus. Siihen tarvitaan työtätekeviä, veroja maksavia kansalaisia. Miten tähän tavoitteeseen käytännössä päästään, on jatkossa Eläketurvakeskuksen johtaja Rantalan vetämän työryhmän tehtävänä keksiä. Itse asiassa tätä menettelytapaa esitti valtiovarainministeri Jyrki Katainen jo aiemmin kolumnissaan Turun Sanomissa.

 

Työryhmän tehtävänä on löytää ne todelliset keinot, joilla työura pitenee ja työssä jaksaminen paranevat. Eri ammattiryhmien väliset erot työn kuormittavuudessa on otettava paremmin huomioon. Onhan selvää, että työ kuormittaa fyysisesti eri tavalla eri työtehtävissä.

 

Työryhmällä on suuria haasteita edessä, jotta suomalainen työelämä todella paranee. Panoksia tarvitaan terveyden edistämiseen, johtamiseen ja yleisesti suomalaisen työpaikkakulttuurin uudelleen arviointiin. Eri-ikäiset ja erikuntoiset on otettava joustavammin työpaikan arjessa huomioon. Joissakin vertailussa on väitetty ruotsalaisen johtamiskulttuurin olevan keskustelevampi ja kuuntelevampi. Siellä ihmiset viihtyvätkin työssään pitempään kuin suomalaiset.  Sekä yritys- että kuntamaailmaa tuntevana väitänkin suurimpia haasteitamme olevan johtajuuden ja esimiestyön kehittämisessä.

 

Mutta pitäisikö meidän kaikkien niin työtekijöiden kuin työnantajien myös muuttaa asennettamme työtä kohtaan? Onko työura todella vankeustuomion kaltainen kakku, jonka pituudesta kiistellään vai voisiko se olla myös hyvinvointia, sosiaalisia suhteita, iloa ja haasteita tuova jakso elämässä, josta pitää olla kiitollinen. Liian moni on nytkin joutunut omasta halustaan huolimatta jäämään työelämän ulkopuolelle. Myös se sairastuttaa; masennus ja yksinäisyys vaivaa tälläkin hetkellä liian monia työttömiä ja eläkeläisiä. Työelämän positiivisista puolista pitäisikin puhua enemmän.

 

Lenita Toivakka

Kansanedustaja (kok)

Mikkeli