LUONNON ARMOILLA

Janika, Pyry, Unto, Irene, Rafael, Martti, Asta, Sylvi, Veera, Lahja, Tapani, Hannu – kaikki viimeisen vuosikymmenen aikana yhteiskunnassamme mittavaa tuhoa aiheuttaneita myrskyjä. Viimeisimmät aiheuttivat viikkojen mittaisia sähkökatkoksia sadoille tuhansille suomalaisille.

Tapani ja Hannu kävivät myös meidän mökillä. Itä-Suomessa olemme sähkökatkoksiin valitettavan tottuneita. Unto (2002) ja Asta (2010) myrskyjen hyökkäykset ovat edelleen tuoreessa muistissa ja niistä selviytymisestä on opittu.

Suomalainen kyllä pärjää ilman juoksevaa vettä ja sähköä kohtuullisen ajan. Tämä voi olla meille jopa hyväksi opiksi. Yhteisöllisyyttä tarvitaan, jotta ikäihmisten, vammaisten ja lapsiperheiden akuutit tarpeet voidaan turvata. Tämä koettiin myös näiden myrskyjen aikana. Usean päivän katkokset kuitenkin vaativat erikoisjärjestelyjä.

Suurin huoli myrskyistä syntyi, kun viestiyhteydet mykistyivät täysin. Päivärutiineja se ei välttämättä haittaa - lenkillä pääsee käymään ja ruokaa voi valmistaa pakastimesta pelastuneista tarvikkeista vaihtoehtoisesti vaikka kaasulla tai avotulella. Hätkähdyttävää on, että todellista apua tarvittaessa puhelin- ja verkkoyhteydet olivat täysin poikki. Niiden tulisi olla itsestäänselvyys 2000-luvun hyvinvointiyhteiskunnassa ja maassa, jota pidetään yhtenä johtavista korkean teknologian tyyssijoista.

Myrskyt osoittivat myös tukiasemien varavoiman riittämättömyyden – haja-asutusalueilla akkuvaraus riittää vain kolmeksi tunniksi eikä aggregaatteja ole riittävästi tukemaan verkon ylläpitoa. Tässä yrityksillä on parantamisen varaa. Tuntuu ihmeelliseltä, että jo 90-luvulla Citymarkettimme varavoimat kestivät pitempään kuin nykyisten puhelinverkkojen antennien varavoimat. Myös maatilat ovat oma-aloitteisesti turvanneet omat toimintaedellytyksensä hankkimalla varavoimaa.

Kaikkein riskialttiimpia sähkönjakeluverkon osia ovat ilmassa kulkevat linjat. Näiden osuus koko verkostamme on noin 300 000 km. Maakaapelointi sen sijaan on varmin, mutta samalla kallein sähkönjakeluverkon vaihtoehto. Sen osuus on vain vajaat 30% kokonaisverkosta ja tästäkin suurin osa sijaitsee suurimmissa kaupungeissa. Koko maan kattava maakaapelointi vaatisi lähes 20 miljardin euron investoinnit.

Työ- ja elinkeinoministeriö kuulee lähi viikkojen aikana keskeisten sähköyhtiöiden ja Energiateollisuus ry:n kokemuksia myrskyvahingoista ja suunnitelmia varautumisen parantamiseksi. Myös sähköyhtiöiden korvausvelvollisuuksia tarkastellaan ja tarvittaessa esitetään muutettavaksi, jotta yhtiöitä kannustettaisiin lisäämään toimitusvarmuutta, esimerkiksi maakaapelointia kiirehtimällä. Yhteiskuntavastuuta ei voi kantaa menemällä sieltä, missä aita on matalin.

Koetut myrskyt ovat osoittaneet tarpeen sähkönjakelun toimintavarmuuden lisäämiselle ja tiedotuksen parantamiselle. Toivottavasti nyt saadaan aikaan tarvittavia muutoksia, jotta voimme jatkossa kohdata vastaavat ilmiöt turvallisemmin mielin. Luonnonvoimia emme voi kahlita, mutta voimme varautua tulevaisuuteen