Elämää Ankkalinnassa

Ankkalinna ja Hanhivaara tarvitsevat lisää asuntoja ja veronmaksajia. Ne alkavat kaavoittaa yhteistyössä rajalla sijaitsevaa aluetta, pyrkien mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Ankkalinnalle mahdollisimman hyvä lopputulos tarkoittaa paljon asuntoja hyvien liikenneyhteyksien päässä. Hanhivaara puolestaan on toista mieltä; tarvitaan asuntoja, mutta sellaisia, joihin tahtovat muuttaa työssäkäyvät, perheelliset ankat. Lopputuloksena kaavoitusprosessi viivästyy kaupungin virkamiesten ja valtuutettujen riidellessä. Samalla asuntopula on jälleen suurempi.

Kurjenmutkan kunta puolestaan tietää, että se ei pysty luomaan työpaikkoja tehokkaalla elinkeinopolitiikalla. Kunnan kaikki resurssit kuluvat lailla säädettyjen palveluiden hoitamiseen. Naapuri Kattivaara tahtoisi kaavoittaa teollisuusalueen Kurjenmutkan alueelle. Sijainti olisi logistisesti järkevä, vahvistaisi molempien kuntien elinkeinopolitiikkaa, toisi työtä koko seudulle ja tukisi kaiken lisäksi ilmastotavoitteita, kun kokonaisuus muodostaisi tiiviin yhdyskuntarakenteen. Kuntaraja muodostaa esteen yhteistyölle. Lopulta alueelle houkutellut yritykset kyllästyvät päätöksenteon hitauteen ja aloittavat toimintansa Puluperässä.

Yllä olevat tarinat ovat täyttä totta joka puolella Suomea. Kärjistyneimpinä kuntien osaoptimoinnin ongelmat näyttäytyvät Helsingissä ja sen naapureiden parissa. Suunta on silti aivan samanlainen myös lähes kaikilla muilla kaupunkiseuduilla Suomessa.

Yllä mainituissa esimerkeissä todellisia kärsijöitä ovat asuntoja tarvitsevat kuntalaiset sekä työvoimaa ja tukea tarvitsevat yritykset. Kunnat kilpailevat toistensa kanssa, kun niiden pitäisi keskittyä löytämään ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Maankäytön ja liikenteen lisäksi ilmastonmuutos, huoltosuhteen heikkeneminen ja suurten ikäluokkien eläköityminen ovat muutamia niistä haasteista, joihin kuntien on pystyttävä vastaamaan.

Väestön ikääntyessä suomalaisten palvelutarve kasvaa nopeasti. Samaan aikaan työelämässä mukana olevia, toisin sanoen hyvinvointipalvelut rahoittavia, on yhä pienempi joukko. Pärjäämme vielä jotenkuten, mutta kuinka käy 10 tai 20 vuoden kuluttua ellei toimeen ryhdytä? Haasteet ovat suuria ja aikaa niiden ratkaisemiseksi enää vähän. Ratkaisujen lykkääminen merkitsee velkataakan kasvattamista ja sen siirtämistä tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Huolen kuntien tulevaisuudesta jakavat muutkin kuin kuntalaiset ja hallitus. Sekä Suomen Yrittäjien että Kauppakamareiden tekemistä selvityksistä ilmenee selvä tahtotila kuntarajojen vähentämiseksi. Yrittäjistä reilusti yli puolet kannattaa kuntaliitoksia. Yrittäjät pitävät rajoja keinotekoisina ja näkevät niiden haittaavan liiketoimintaa. Kauppakamarin haastattelemista yritysjohtajista puolestaan 86 % uskoo kuntauudistuksen mahdollistavan palvelutuotannon tehostamisen. Yritysjohtajat uskovat, että suuremmat kunnat voisivat pieniä paremmin vaikuttaa esimerkiksi liikenneväylien tai terveydenhuollon suunnitteluun.

Mekaaninen kuntarajojen siirtely ei ratkaise ongelmia. Uusien, vahvojen peruskuntien synnyttäminen sen sijaan auttaa, mikäli uudet kunnat omaksuvat uusia toimintatapoja, arvioivat kriittisesti vanhoja ja ovat avoimia uusille ratkaisuille. Käynnissä oleva kuntauudistus ja virkamiestyöryhmän selvitys luovat kuntakeskustelulle hyvän pohjan. Kuntalaisten oikeusturvan takia kuntaliitosten edut ja haitat on arvioitava kriittisesti ja kiihkottomasti.

Lenita Toivakka

Kokoomuksen eduskuntaryhmän 1.varapuheenjohtaja