Mitä sinulle kuuluu?
Mitä sinulle kuuluu?
Epävakaassa kesäsäässä maakunnan runsas tapahtumatarjonta on ollut monen lomalaisen lohtu. Vaikeinta on ollut päättää minne suuntaa milloinkin, koska tarjonta on niin houkuttelevaa.
Moni näistä tapahtumista jäisi toteutumatta ilman vapaaehtoisten työpanosta. Kuninkuusraveissa talkooporukan rutistus teki valtavasta tapahtumasta lämminhenkisen ja vieläpä taloudellisesti kannattavan. Talkoohengellä luotiin tunnelmaa ja kannettiin vastuuta yhdessä. Talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä Suomi tarvitsisi juuri nyt paljon enemmän, ihan tavallisessa arjessakin.
Mikkelissä Päämajasymposiumissa keskusteltiin siitä, onko Suomi turvallinen maa. Sekä alustajien että meidän panelistien yhteinen näkemys oli, että suurin uhka turvallisuudellemme on sisäinen pahoinvointi. Pahoinvointi purkautuu väkivaltana, päihdeongelmina ja syrjäytymisen kasvuna. Nuorten syrjäytyminen on erityisen suuri huolenaiheemme.
Nuorten yhteiskuntatakuu astuu pian täysillä voimaan ja tuo turvaa monelle. Nuorten pahoinvoinnin hoitoa ei kuitenkaan voi ulkoistaa vain viranomaisille. Nyt näin tapahtuu liian usein. Kodin ja lähipiirin vastuuta vältellään. Talkoohenkeä ei löydy, ongelmat sysätään yhteiskunnalle ja kaveri jätetään. Jotakin on muuttunut viime vuosikymmeninä suomalaisten elämäntavoissa.
On tärkeää, että nyt käynnissä olevalla kunta-sekä sosiaali-ja terveyspalvelujen uudistuksella vahvistetaan lähi-ja ehkäiseviä palveluja. Varhainen puuttuminen säästää monelta tragedialta. Yhteiskunnan on tarjottava palveluita ja tukea oikeaan aikaan. Myös poliisille on turvattava riittävät resurssit arjen turvallisuuden vahvistamiseksi. Viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua on parannettava. Palvelut ja viranomaiset eivät kuitenkaan voi korvata toisen ihmisen läsnäoloa.
Millään rahalla ei kuitenkaan pystytä luomaan sellaista viranomaisten verkkoa, joka poistaisi kasvavan ja uusia väkivaltaisia piirteitä saavan sisäisen pahoinvoinnin. Mitä ihmettä on tapahtunut yhteisöllisyydelle? Aiemmin kaveria ei jätetty; nyt jätetään. Lisäksi kynnys puuttua toisten ihmisten asioihin on Suomessa erittäin korkea. On selvää, että viranomaisetkaan eivät voi tarjota apua, jos heillä ei ole avuntarpeesta tietoa.
Meidän on rakennettava hyvää tulevaisuutta enemmän talkoohengessä. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja välittämistä. Joskus se ei vaadi muuta kuin että kysymme " Mitä sinulle kuuluu?".
Lenita Toivakka
Kansanedustaja ( kok)
