Miksi rahat eivät riitä?

Moni on torilla kysellyt, miksi kaikkeen totuttuun ei enää ole rahaa. Palveluista karsitaan, kouluja suljetaan ja rahat eivät tunnu riittävän mihinkään.

Suomi elää suuren muutoksen aikaa. Viimeisen 10 vuoden aikana on menetetty 100 000 työpaikkaa. Nokian ja metsäteollisuuden rinnalle ei vielä ole syntynyt uutta vahvaa toimintaa. Toisaalta meillä on entistä vähemmän työikäisiä. Suomi ei kasva ja vaurastu vanhoilla resepteillä. Julkiset menot ja tulot ovat pahasti epätasapainossa.

Samaan aikaan hyvinvointia on rakennettu entiseen malliin. Uudet lait ja velvoitteet ovat kummunneet ongelmista ja laiminlyönneistä. Vastuu on hiljalleen siirtynyt ihmiseltä itseltään yhteiskunnalle. Olemmeko rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan johon meillä ei ole enää varaa?

Kunnat eivät enää kykene suoriutumaan kaikista vuosikymmenien saatossa kertyneistä velvoitteistaan. Niiden mahdollisuudet toimintansa kehittämiseen yhdessä kuntalaisten kanssa ovat kaventuneet merkittävästi. Toiminta on muuttunut ylhäältäpäin tapahtuvaksi säätelyksi, valvonnaksi ja velvoitteiden noudattamiseksi.  Lakimme, sääntömme ja normimme kaipaavat tuuletusta.

Epävarmuus ja talouden myllerrys eivät saa viedä välittämistä, toivoa ja uudenluomisen intoa. Nyt kaikkein tärkeintä on uudistua ja luoda ilmapiiriä yrittämiselle, uusille työpaikoille ja menestystarinoille. Se on helpoin ja tervein keino turvata hyvinvointipalvelut.

Tärkeää on myös saattaa kuntien talous tasapainoon ja turvata laadukas opetus, terveet rakennukset sekä laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Nyt kuntien erot kasvavat rajusti ja eteläsavolaisetkin ovat eriarvoisessa asemassa kotikunnasta riippuen.

Eteläsavolaisten hyvinvointipalveluiden ja erityisesti perusterveydenhuollon päivittäminen tälle vuosituhannelle on kiireellinen yhteinen hanke. Kahden piirin erikoissairaanhoitoon käytetään enemmän rahaa kuin missään muualla Suomessa. Itä-Savossa se on maan kalleinta, Mikkelissä Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä ollaan keskitasoa. Kaikki ylimääräiset eurot ovat poissa terveyskeskustoiminnasta, ennaltaehkäisystä, vanhusten hoivasta ja kuntalaisten hyvinvoinnista.

Erikoissairaanhoidosta johtuva riitely uhkaa palveluidemme laatua. Itä-Savon ja Pieksämäen lääkäripula ovat vakavia merkkejä siitä, että päätöksiä tarvitaan pikaisesti. Jos terveydenhuollon ammattilaiset olisivat saaneet päättää, tarpeelliset muutokset olisi tehty vuosia sitten.

Odotteluun ei ole varaa. Vaikka valtakunnalliset linjaukset ovat vasta tulossa, laajan sote-yhteistyön voi omatoimisesti jo käynnistää. Oman edun sijaan maakuntalaisten hyvinvoinnista huolehditaan parhaiten hautaamalla sotakirveet ja ryhtymällä töihin toimivan kokonaisuuden saamiseksi. Toivon suurta viisautta kuntien päätöksentekoon.