Sama palkka samasta työstä - reilua

Suomi on sukupuolten välisen tasa-arvon mallimaa. Sijoituimme Euroopan kolmanneksi tasa-arvoisimmaksi maaksi, mutta ykköseen on vielä matkaa. Kun tasa-arvoa tarkastelee horisontaalisesti, tehdyt toimet ja saavutettu tasa-arvo ansaitsevat kiitosta. Tasa-arvo vaatii kuitenkin jatkuvaa työtä - uudet asiat sukupuolittuvat samaan aikaan kun edistysaskelia tapahtuu.

Pian on taas se päivä vuodesta, jolloin naisten palkanmaksu päättyy kun verrataan miesten palkkoihin. Naisten ja miesten välinen palkkaero kokopäivätyössä on lähes viidenneksen. Osa-aikaiset työsuhteet mukaan laskettuna kuilu kasvaa entisestään. Jo yli 30 -vuotiailla erot ovat kasvaneet viidennekseen. Erot kasvavat koko työuran vaikuttaen erityisen paljon naisten eläkkeiden suuruuteen.

Tasa-arvolakimme edellyttää sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa ja velvoittaa sitä edistämään. Ongelman ytimessä ovat vallitsevat rakenteet koulutuksessa ja työelämässä, jotka ylläpitävät vanhakantaista ajattelua naisen ja miehen roolista.

Koulutusalat ovat vahvasti eriytyneet sukupuolen mukaan. Ero selittyy myös mies- ja naisvaltaisten alojen erilaisilla työtehtävillä sekä niiden yhteiskunnallisella arvostuksella, vaikka työtehtävien vaativuus voi olla hyvinkin sama. Esimerkiksi teknistä osaamista vaativista työtehtävistä, jotka ovat pääosin miesten suorittamia, maksetaan enemmän kuin naisvaltaisista palvelutehtävistä ja ihmisten kanssa työskentelystä. Tämä siitäkin huolimatta, että molemmissa vaaditaan yhtä paljon osaamista.

Mutta se, että saman koulutustaustan omaavat ja samalla alalla sekä samoissa työtehtävistä työskenteleville naisille maksettava palkka on kymmenyksen miehiä jäljessä, on yksinkertaisesti väärin. Tilanne on korjattava.

Naisten korkeampi koulutusaste ei näy mitenkään palkoissa. Naiset ovat jo niin koulutettuja, ettei eroja voida pätevyyden puutteella selitellä. Yhteiskunta kouluttaa kalliilla naisia, jotka sitten jäävät palkkakehityksessä, maksamissaan verotuloissa, työpanoksensa arvostamisessa ja eläkekertymässään kauas miehistä.

Miten voimme epäkohdan korjata?

Vanhemmuuden kustannusten ja perhevapaiden jakaminen tasaisemmin molempien vanhempien kesken on keskeisessä asemassa naisten työuralla etenemisen näkökulmasta. Erityisesti nuorilla naisilla on usein vaikeuksia työuran alussa löytää pysyvää työpaikkaa, jolloin myös sujuva urakehitys vaikeutuu.

Koulutamme isolla rahalla pätkätyökierteeseen ja katkonaisiin työuriin naisia, joilla on osaamista ja potentiaalia huipulle asti.

Myös asennoitumisellamme on merkitystä. Kiltin, tunnollisen tytön asenne on syvällä monissa suomalaissa naisissa. Olemme ihania, mutta voisimme vaatia ja arvostaa itseämme, koulutustamme ja omaa osaamistamme enemmän. Esimerkiksi ollessani yrittäjänä palvelualalla, oli tavallista että nuori mies oltuaan muutaman kuukauden myyjänä, tuli kyselemään etenemismahdollisuuksia ja pyytämään palkankorotusta. Nuoret naiset harvemmin.

Tarvitaan työelämän epätasa-arvoisten asenteiden muuttamista ja tuuletusta, mutta myös naisten omaa tahtoa ja rohkeutta. Tasa-arvolain uudistuksella halutaan pureutua palkkaerojen syihin ja velvoittaa perusteettomien erojen korjaamiseen. Palkkakuopat on tasoitettava ja samasta työstä on maksettava sama palkka. Euron on oltava sama kaikille.