Tervetuloa Etelä-Savoon, Mikkeliin ja Päämajan kesäsymposiumiin. Seminaari järjestetään nyt seitsemättä kertaa ja tälläkin kertaa korkeatasoisten Mikkelin Musiikkijuhlien yhteydessä. Arvokas seminaari tarjoaa painavaa asiaa kulttuurikesään.

Turvallisuus, aihe jonka ympärille seminaari on aikanaan syntynyt, on hyvin luonteva Mikkelille. Kaupunki tunnetaan erityisen hyvin marsalkka Mannerheimin johtamana toisen maailmansodan päämajakaupunkina.

Vuosien saatossa olemme pohtineet turvallisuutta laajasti niin työn ja talouden kuin ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja terveyden näkökulmista. Tänä vuonna käsittelemme Suomen turvallisuusympäristöä, sen muutosta ja tulevaa kehitystä sekä erityisesti tietoverkkoihin ja -liikenteeseen liittyvää turvallisuutta.

Sitä ennen kuitenkin muutama ajatus ajankohtaisesta talous- ja turvallisuustilanteestamme.

Suomessa on keskusteltu kiivaasti siitä, pitäisikö viimeisten parin vuoden talouskehitystä kutsua jo lamaksi. Kysymys on aika hedelmätön ja teoreettinen. On huomattavasti hedelmällisempää pohtia sitä, miksi Suomen talous ei kasva.

Pääsyy heikkoon talouskehitykseen on Suomen viennin tuoterakenteen muutos. Suomen viennin hidasta kasvua selittää metsä- ja televiestintäalojen supistuminen, Suomen viemien metalliteollisuustuotteiden maailmanmarkkinahintojen aleneminen ja viennin maajakauma, joka on ollut viime vuosina Suomelle epäedullinen.

Toinen syy kasvun puutteeseen on investointien heikko kehitys. Investoinnit ovat elpyneet globaalista finanssikriisistä hitaasti keskeisissä Suomen vientimaissa. Investoinnit ovat kehittyneet vastaavalla tavalla heikosti myös Suomessa. Suomen investointien heikko kehitys ei ole siis eriskummallista. Se liittyy yleismaailmallisempaan ilmiöön, missä rahoituskriisien jälkeen investoinnit palautuvat hitaasti. 

Kolmas syy Suomen talouden heikkoon kehitykseen on kotitalouksien ostovoiman vaimea kehitys. Se pitää yksityisen kulutuksen kasvun hitaana. Kun tähän vielä lisätään se, että kokonaistuottavuuden kehitys on ollut erityisen heikkoa viime vuosina, kokonaiskuva on jotakuinkin valmis.

Talous ei kasva, koska olemassa olevista resursseista eli työstä ja pääomasta saadaan irti vähemmän kuin aiemmin. Samalla sekä ulkoinen että kotimainen kysyntä on heikkoa.
Pohdin seuraavaksi, miten Venäjän tilanne vaikuttaa tähän hiukan alavireiseen talouden yleisnäkymään.

Meillä on 1300 kilometrin pituinen yhteinen raja Venäjän kanssa.  Kenties siksi meillä on pragmaattisempi Venäjä-suhde kuin varmaan millään muulla EU-maalla. Haluamme pitää kiinni käytännön yhteistyöstä ja naapuruutemme muista hyödyistä. Suomen ja Venäjän naapuruus edellyttää kuitenkin hyvin toimivaa ja laaja-alaista käytännön yhteistyötä ja kanssakäymistä eri tasoilla.

Elinkeinoelämämme on onneksi jo vahvasti etabloitunut Venäjälle, ja monilla yrityksillä on vahvaa omaa kokemusta Venäjän-markkinoista. Tämän lisäksi meillä on elinkeinoelämän tukenamme koko laaja Team Finland –verkostomme. Venäjän-markkinat ovat tuttuudestaan ja läheisyydestään huolimatta haasteelliset muun muassa byrokratian ja korruption vuoksi, minkä vuoksi viranomaisten tukea tarvitaan edelleen.

Suomalaiset yritykset voivat toivottavasti jatkaa toimintaansa Venäjällä mahdollisimman normaalisti. Tilanne on monille yrityksille tarpeeksi vaikea jo senkin vuoksi, että Venäjän yleinen talouskehitys on hidastunut merkittävästi – toivottavasti kriisistä ei siis aiheudu lisähaasteita. Bisneksen jatkuvuus on tärkeää.

EU on Venäjän suurin kauppakumppani ja Venäjä puolestaan on EU:lle kolmanneksi suurin kauppakumppani. EU:n ja Venäjän suhdetta määrittää keskinäisriippuvuus erityisesti talous- ja energiasektorilla. Venäjän-kauppa on Suomelle tärkeämpää kuin monille EU-kumppaneistamme:

1. Vuonna 2013 Suomen ja Venäjän kauppavaihdon arvo oli 15,9 miljardia euroa (-2,5 %). Vienti 5,4 miljardia euroa (-6 %), tuonti 10,5 miljardia euroa (-1 %).  Kaupan arvolla mitattuna Venäjä pysyi edelleen Suomen tärkeimpänä tuontimaana ja oli vientimaana sijalla kolme. Venäjän osuus Suomen tavaraviennistä on noin 10 % ja palveluviennistä noin 20 %. Yksittäisistä tuoteryhmistä suuri on muun muassa elintarviketeollisuus, jonka viennistä noin 30 % menee Venäjälle.

2. Venäjälle on asettautunut noin 600 suomalaisyritystä. Ne työllistävät noin 50 000 venäläistä. Suomalaiset ovat investoineet Venäjälle noin 12 miljardia euroa. Eräät Venäjällä toimivat suomalaisyritykset ovat myös ”venäläisiä vientiyrityksiä”. Erinomainen esimerkki tästä on Nokian Renkaat, joka on suurin Venäjällä valmistettujen kuluttajatuotteiden viejä.

3. Vuonna 2013 Suomen Venäjän-tuonnista 84 % oli energiaa. Suomi tuo Venäjältä noin 70 % kaikesta tuontienergiastaan, 100 % kaasusta, 90 % öljystä. Suurin osa Venäjältä tuotavasta raakaöljystä jatkojalostetaan Suomessa vientiin. Suomen kokonaisenergiapaletissa venäläisen energian osuus on noin 35 prosenttia. Venäjältä Suomeen suuntautuneiden investointien kanta vuonna 2013 oli 842 miljoonaa euroa. Tämä on vain noin prosentti kaikista ulkomaisista investoinneista.

EU:n mahdollisilla talouspakotteilla olisi niiden laajuudesta ja sisällöstä riippuen merkittäviä vaikutuksia Suomen kauppavaihtoon, investointeihin, talouteen ja työllisyyteen. Tämän vuoksi pidämmekin tärkeänä, että mahdollisia Venäjään kohdistuvia talouspakotteita – niiden kohteita ja mittakaavaa – harkitaan tarkkaan. Keskinäisriippuvassa maailmassamme tällaiset toimet heijastuvat väistämättä jollain tapaa myös meihin itseemme. Kauppapakotteet vaikeuttaisivat myös Venäjälle etabloituneiden suomalaisyritysten liiketoimintaedellytyksiä ja markkinoillepääsyä EU-alueelle.

Suomi on vaikuttanut aktiivisesti siihen, millaisia mahdolliset lisäpakotteet voisivat olla. Menemättä yksityiskohtiin, on tärkeää että turvaamme Suomen keskeisiä taloudellisia etuja. Suomi toivoo, että tilanne paranee eikä lisäpakotteita tarvittaisi.

Voimapolitiikan paluu Eurooppaan on surullista. Olimme uskoneet, että elämme jo vähän toisenlaisessa Euroopassa. Käsityksemme Venäjästä on ollut hyvin realistinen, mutta silti uuteen tilanteeseen liittyy varmasti myös tiettyä pettymyksen tunnetta. Olemme päivittäneet tilannekuvamme ja päivitämme sitä myös jatkossa – ja hoidamme asiat isänmaan ja Euroopan edun mukaisesti.

Tämä asenne näkyy myös uudessa hallitusohjelmassa, jonka mukaan "Euroopan turvallisuusjärjestelmä on joutunut Ukrainan tapahtumien myötä koetukselle. Suomi korostaa kansainvälisen oikeuden noudattamisen välttämättömyyttä ja tukee neuvotteluratkaisun etsimistä kriisiin."

Suomen osaaminen Venäjä-politiikan hoidossa on edelleen vahvaa. Vahva osaaminen ei kuitenkaan tarkoita suurta meteliä ja näkyviä otsikoita, vaan välillä aika eleetöntäkin, arkista yhteydenpitoa naapureiden kanssa. Vaikeistakin asioista voidaan puhua selkärankaisesti, suoraan ja rakentavasti. Tärkeää on tuntea naapuri ja osata kuunnella, vaikka asioista oltaisiinkin joskus eri mieltä. Tässä olemme hyviä ja tästä myös venäläiset meitä arvostavat. Suomen omaa Venäjä-osaamista tarvitaan edelleen – suorat kahdenväliset suhteet ja EU-suhteet täydentävät toisiaan.

Ukrainan kriisi on tietysti erittäin vakava paikka. Venäjä on liittänyt itseensä osan toista itsenäistä eurooppalaista valtiota. Tämä on kansainvälisen oikeuden räikeä rikkomus. Suomelle Ukrainan kriisi ei kuitenkaan ole turvallisuuspoliittinen kriisi. On totta, että se on terävöittänyt paikkaamme yhteisessä EU-rintamassa. On totta, että olemme sen vuoksi joiltakin osin arvioineet uudelleen myös tämänhetkistä yhteydenpitoamme Venäjään. Mutta perinteisen turvallisuuspoliittisesti Suomi ei ole uhattuna.

Suurin uhka Suomelle tässä tilanteessa syntyy kriisin taloudellisista vaikutuksista. Ja itse asiassa vielä suurempi huoli meille on Venäjän yleinen talouskehitys, joka alkoi hyytyä jo ennen kriisin alkamista. Heikentynyt rupla, hidastuneet investoinnit ja hiipuva yksityinen kulutus vaikuttavat meihin suoraan.

Yhtenäinen EU on Suomen paras turva kriisitilanteissa. On oma etumme tukea kaikin tavoin unionin yhtenäisyyttä tässä tilanteessa ja olla unionin yhteisessä linjassa mukana sekä vaikuttaa siihen. Tilanne Euroopan suuressa kuvassa on vakava emmekä totisesti halua tulla sijoitetuiksi harmaalle vyöhykkeelle.

Esitän lopuksi muutaman päätelmän talouden ja turvallisuuden suhteesta. Sitä on käsitelty jo viimeisessä turvallisuuspoliittisessa selonteossamme. Viimeaikaiset tapahtumat ovat tehneet aiheesta entistäkin tärkeämmän Suomelle.

1. Talous ja turvallisuus tukevat toisiaan. Taloudellinen hyvinvointi lisää turvallisuutta, ja turvallisuus edistää taloudellista toimeliaisuutta. Globaalit voimasuhteet riippuvat jopa ensisijaisesti maiden talouskehityksien eroista. Muutokset taloudellisissa voimasuhteissa heijastuvat kansainvälisiin valtasuhteisiin: Nousevat talousmahdit lisäävät talouskasvunsa voimin myös poliittista vaikutusvaltaansa. Voimasuhteiden muutos jatkuu, joskin nousevien talouksien kasvu hidastuu tulevina vuosina ja niiden yhteiskunnalliset uudistustarpeet kasvavat.

2. Äkillisesti tapahtuvat kielteiset muutokset taloudessa lisäävät yhteiskunnallista epävarmuutta ja voivat pahetessaan johtaa levottomuuksiin myös vakiintuneissa demokratioissa. Erityisesti kybertilan häiriöt ovat kriittinen uhkatekijä. Laajat tietoverkot ovat alttiita tahattomillekin toimintahäiriöille. Kyberturvallisuuden uhat aiheuttavat ristiriitoja ja jakolinjoja kansainvälisen yhteisön sisällä. Yksi Suomen talouden ja turvallisuuden kivijaloista on tietoliikenneinfrastruktuurimme.

3. Venäjän talous selvisi 2008–2009 kriisistä aiemmin kerättyjen varantojen ja energian hintojen elpymisen avulla, mutta talouskasvu on kuluvalla vuosikymmenellä selvästi hitaampaa kuin edellisellä. Venäjän talous säilyy energian ja raaka-aineiden tuotannosta ja viennistä riippuvaisena. Öljyn ja kaasun tuotannon ei odoteta merkittävästi kasvavan. Siksi Venäjän talous on erittäin altis maailmanmarkkinahintojen heilahtelulle. Tällä hetkellä Venäjän taloutta leimaa yleisen epävarmuuden aiheuttama kasvun hidastuminen. Se ei ole Suomelle välitön uhka mutta pidemmällä aikavälillä joudumme sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Toivon, että Venäjälläkin vahvistuu myönteinen kierre, jossa talous vahvistaa turvallisuutta ja turvallisuus taloutta.

Olen kuvannut tapoja, joilla talous ja turvallisuus kietoutuvat toimintaympäristössämme yhteen. Kehitys lähialueillamme on monessa mielessä kesken. Uskon, että vapauden ja hyvinvoinnin ratkaiseva merkitys turvallisuudelle on oivallettu myös siellä. Tuo kohtalonyhteys on ollut suomalaisen ajattelun kulmakivi jo vuosisatoja:

Isänmaa ilman vapautta ja ansiota on suuri sana, jolla on vähäinen merkitys.
- Anders Chydenius, 1765