Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kutsuvieraat,

En ole vielä ehtinyt tavata kuin osan teistä suurlähettiläistä, mutta olen tavannut riittävän monta havaitakseni tämän: Suomea edustaa maailmalla todellinen valiojoukko.

Toki tiesin sen jo ennen kuin tulin ulkoministeriöön ministeriksi. Mutta silti olen jokaisen tapaamisen ja jokaisen keskustelun ja jokaisen lukemani raportin jälkeen entistä ylpeämpi suomalaisista diplomaateista.

Lämmin kiitos työstä, jota teette! Ajat ovat vaikeat sekä taloudessa että kansainvälisessä politiikassa. Omat taloudelliset resurssimme eivät vastaa ajan haasteita. Mutta siitä huolimatta te suoriudutte vaativasta tehtävästänne paremmin kuin hyvin.

Se kertoo paitsi upeasta ammattitaidosta, myös vankkumattomasta sitoutumisesta yhteiseen asiaamme.

Kiitos siitä!

Hyvät ystävät,

Venäjän toiminta Ukrainan kriisissä on asettanut Suomen hankalaan tilanteeseen.

Yhtäältä meidän on puolustettava kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä pelisääntöjä. Ne ovat pienen maan turva. Mutta toisaalta meidän on turvattava hyvinvointimme taloudellinen perusta, eli vienti.

Venäjä on meille tärkeä vientimaa nyt ja tulevaisuudessa. Juuri nyt se näkyy siinä, että Suomi kantaa monia muita EU-maita isomman taakan Venäjän vastapakotteista.

Haasteenamme on löytää oikea tasapaino viisaan ulkopolitiikan ja viisaan kauppapolitiikan välillä.

Ja voiko hyvää tasapainoa edes löytää? Onko toisen – ulkopolitiikan periaatteiden tai kaupallisten etujen – joustettava? Kysymys on Ukrainan tilanteen takia erittäin ajankohtainen juuri nyt.

Hyvät kuulijat, ei Suomella kansakuntana ole vaihtoehtoa: Suomen ulkopolitiikan ja kauppapolitiikan täytyy olla tasapainossa. Ja ne ovat sitä.

Emme voi emmekä halua ummistaa silmiämme laittomalta voimapolitiikalta. Tämän ovat tasavallan presidentti ja hallitus tehneet täysin selväksi.

Vaikka olemme kauppakansaa, arvomme eivät ole kaupan. Mutta tasapainoilu poliittisten ja taloudellisten etujen kesken ei aina ole helppoa. Otan tästä kolme ajankohtaista esimerkkiä:

Ensimmäinen on luonnollisesti Ukrainan kriisi. Toinen ovat EU:n isot kauppa- ja investointineuvottelut muun muassa Yhdysvaltojen kanssa. Ja kolmas on EU:n oma taloudellinen ja poliittinen kehitys.

Aloitetaan Ukrainan-kriisistä.

Väitän, että Suomi on löytänyt kriisin hoitamisessa varsin tasapainoisen linjan.

Suomi on johdonmukaisesti todennut, että Venäjä rikkoo Ukrainassa kansainvälistä oikeutta ja lukuisia yhdessä sovittuja periaatteita, kuten ETYKin päätösasiakirjaa.

Olemme korostaneet neuvotteluratkaisun välttämättömyyttä ja edellyttäneet, että Venäjä lopettaa separatistiryhmien tukemisen.

Olemme myös olleet valmiita asteittain kiristyviin taloudellisiin vastatoimiin, ellei Venäjä muuta toimintalinjaansa.

Tällä tavalla olemme ajaneet Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista etua. Kuten sanottua, kansainvälinen oikeus ja järjestys ovat pienen maan paras turva.

Mutta samaan aikaan olemme valvoneet taloudellisia etujamme.

Euroopan unionin pakotteet valmisteltiin erittäin huolella ja voin luvata teille, että Suomi teki hartiavoimin työtä, jotta kokonaisuudesta saatiin tasapainoinen.

Arvioimme eri vaihtoehtojen taloudellista vaikutusta Suomeen yhdessä yritysten kanssa. Tämän yhteisen analyysin pohjalta kävimme neuvotteluja Euroopan komission ja muiden jäsenmaiden kanssa.

Kaikkien EU-maiden yhteisenä tavoitteena on, että pakotteilla on mahdollisimman suuri vaikutus Venäjän politiikkaan ja mahdollisimman pieni ja tasapuolinen vaikutus EU-maiden omiin talouksiin.

Mielestäni lopputulos on hyvä. Suomelle tärkeä rajat ylittävä yhteistyö saa jatkua, vaikka se näytti jo menetetyltä. Useat meille tärkeät tuotteet ja palvelut jätettiin EU-pakotteiden ulkopuolelle.

EU:n omien pakotteiden aiheuttama suora taloudellinen vahinko meille itsellemme jää rajalliseksi, mutta vaikutus Venäjän talouteen on merkittävä.

Se jää nähtäväksi, miten pakotteet vaikuttavat Venäjän politiikkaan. EU:n velvollisuus on kuitenkin pyrkiä saamaan Venäjä neuvottelupöytään. EU käyttää sitä voimaa, mitä sillä on, eli taloutta.

Suomelle on koko ajan ollut tärkeää myös se, että EU pysyy ulkopolitiikassaan yhtenäisenä. Ukrainan kriisissä EU on ollut kiitettävän yhtenäinen.

Kaiken tämän keskellä Suomi on jatkanut tiiviitä kahdenvälisiä yhteyksiä Venäjän kanssa. Virkamiehet tapaavat koko ajan ja käytännön asiat hoidetaan. Näin pitkääkin olla, koska yhteisiä käytännön asioita rajanaapurin kanssa on paljon.

Säännölliset korkean tason tapaamiset on toistaiseksi jäädytetty koko EU:ssa, mutta tasavallan presidentti, pääministeri ja ulkoministeri ovat keskustelleet venäläisten kollegoidensa kanssa Ukrainan tilanteesta.

Meillä on käyty vilkasta keskustelua EU:n pakotteiden ja Venäjän vastapakotteiden vaikutuksesta Suomen talouteen. Keskustelu on tasoittunut sitä mukaa kuin tietoa on tullut enemmän.

Se on selvää, että meillä on yrityksiä, jotka kärsivät etenkin Venäjän asettamasta elintarvikkeiden tuontikiellosta. Ongelmia aiheutuu myös muille toimialoille, ei vähiten sen takia, että venäläinen rahoitus vähenee.

Mutta meidän kannattaa pitää mielessä asioiden mittasuhteet.

Venäjän osuus Suomen tavarakaupasta on alle 10 prosenttia ja trendi on ollut laskeva jo ennen pakotteita. EU:n omat pakotteet koskevat vain alle prosenttia Suomen viennistä Venäjälle.

Venäjän asettama tuontikielto elintarvikkeille iskee Suomen elintarviketeollisuuteen ja etenkin tiettyihin yrityksiin raskaasti. Elintarvikkeet ovat tärkeä osa vientiämme mutta tuontikiellon kohteena on vain 5 prosenttia kaikesta tavaraviennistämme Venäjälle.

Eli niidenkin puolesta valtaosa Venäjän-kaupastamme jatkuu ennallaan

Oleellisinta Suomen kansantalouden kannalta on Venäjän talouden yleinen kehitys. Valitettavasti Venäjän talous on ollut hiipumaan päin jo ennen Ukrainan kriisiä. Selvää on, että kriisin luoma epävarmuus ja länsimaiden pakotteet pahentavat Venäjän talousvaikeuksia. Aika näyttää, missä määrin. Paljon riippuu kriisin kestosta. Hallitus tekee parhaillaan arvioita tilanteen kokonaisvaikutuksista Suomen talouteen.

Vaikeina aikoina on tärkeää, että Suomen ulkopolitiikalla on kansalaisten tuki. Ylen kyselyn mukaan 61 % suomalaisista seisoo Venäjä-pakotteiden takana, vahvimmin kaikista maanviljelijät.

Kauppakamarien kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista yrityksistä tukee Venäjälle asetettuja pakotteita. Kyselystä selviää myös, että suomalaiset yritykset eivät suinkaan pakene Venäjältä, vaan sopeuttavat toimintaansa.

Entisenä yrittäjänä ymmärrän täysin tuskan ja turhautumisen niissä yrityksissä, joihin Ukrainan tilanne iskee

Mutta entisenä kauppiaana tiedän myös sen, että liiallinen pessimismin lietsominen ei auta yrityksiä. Päinvastoin, se pelottelee pois asiakkaita ja sijoittajia

Hallitus on omalta osaltaan ryhtynyt toimiin:

Kuten jo kerroin, olimme vahvasti mukana EU:n pakotteiden valmistelussa.

Teemme kaikkemme, jotta yritykset saavat tarvitsemansa vientiluvat ja tiedot nopeasti. Hieno esimerkki ulkoministeriön palvelusta oli viime viikolla pidetty ”vientivalvontaklinikka” yrityksille, joilla on vientiä Venäjälle. Sali oli täynnä ja palaute tilaisuudesta on ollut erinomaista. Kiitos kuuluu loistaville virkamiehillemme.

Käymme maatalousministeri Petteri Orpon johdolla neuvotteluja Euroopan komission kanssa mahdollisista korvauksista Suomen elintarvikesektorille.

Yhdessä elintarvikealan kanssa laadittu elintarvikkeiden Team Finland -vientiohjelma käynnistyy pikavauhtia.

Aion itse panostan voimakkaasti siihen, että Team Finlandin kotimaan verkosto lähtee kunnolla liikkeelle. Tässä työssä on välttämätöntä, että eri ministeriöt puhaltavat yhteen hiileen. Aion myös kannustaa etenkin pk-yrityksiä tarttumaan rohkeammin viennin mahdollisuuksiin, koska pk-yrityksissä on suurin potentiaali luoda uutta kasvua ja työpaikkoja.

Ja totta kai panostamme vienninedistämismatkoihin. Olen päättänyt keskittyä matkoissa Suomen ydinmarkkinoihin, Pohjoismaihin, Saksaan, Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Venäjä on meille tärkeä markkina, mutta vientimme EU:n kotimarkkinoille on seitsenkertaista.

Kilpailu päämarkkinoillamme on kovaa. Suomalaiset palvelut ja tuotteet ovat kuitenkin niin laadukkaita, että niille varmasti löytyy ostajia, kun osaamme ja jaksamme niitä myydä.

Hyvät kuulijat,

tästä pääsen toiseen aiheeseeni, eli kansainvälisiin kauppa- ja investointineuvotteluihin. Niissäkin on löydettävä tasapaino politiikan ja talouden välillä.

Kauppapolitiikka on läpi historian ollut myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Siinä ei ole mitään uutta. Uutta on se, kuinka syvästi riippuvaisia maailman maat ovat toisistaan taloudellisesti.

Myös Venäjä on riippuvainen maailmantaloudesta. Vaikka Venäjällä on valtavasti luonnonvaroja ja valuuttavarantoa, se tarvitsee ulkopuolista osaamista, teknologia ja pääomia.

Keskinäinen riippuvuus on syy, miksi länsimaiden talouspakotteet iskevät Venäjää niin kovaa. Ja samasta syystä talouspakotteet ovat haitallisia myös EU-maiden omille talouksille.

Vaikka Venäjään kohdistuvat pakotteet ovat poliittisesti välttämättömiä ja vaikka ne suunniteltiin erittäin huolellisesti, eivät häiriöt maailmankaupassa ole kenenkään taloudellinen etu. Mutta se on hinta, jonka joudumme maksamaan kansainvälisen oikeuden puolustamisesta.

Onneksi kaupan vapauttaminen edistyy toisaalla.

Maailman kauppajärjestö WTO otti askeleen eteenpäin joulukuun ministerikokouksessa Balilla. Tuloksena oli minipaketti, jonka keskeisin anti oli sopimus kauppamenettelyiden helpottamisesta.

Sittemmin neuvottelut ovat valitettavasti jumiutuneet uudelleen ja näemme syksyn aikana, päästäänkö umpikujasta eteenpäin.

Yksi myönteinen uutinen WTO-rintamalta on Kazakstanin jäsenyysneuvotteluiden eteneminen.

Alueellisissa neuvotteluissa on päästy paremmin eteenpäin. EU:n neuvottelut Kanadan kanssa ovat loppusuoralla. Ne ovat tärkeät myös elintarvikkeiden kannalta. Neuvottelut Suomelle tärkeän Japanin kanssa etenevät. Tavara- ja palvelukauppatarjoukset on nyt vaihdettu.

Tärkeintä tällä hetkellä on edetä EU:n neuvotteluissa Yhdysvaltojen kanssa. Kyseessä on merkittävin vapaakauppaneuvottelu ikinä missään.

EU:n ja USA:n sopimus on tilaisuus, jota meidän ei kannata tuhlata. Yhdysvallat on EU:n selvästi suurin vientimarkkina. Euroopan komissio on laskenut, että sopimus loisi Eurooppaan satoja tuhansia uusia työpaikkoja. Se tarjoaa hyvät näkymät myös suomalaisille yrityksille, sekä suurille että pienemmille.

Optimistisen aikataulun mukaan sopimus saataisiin valmiiksi presidentti Obaman virkakautena. Tällä hetkellä neuvotteluita kuitenkin hidastavat USA:n välivaalit ja EU:n komission vaihtuminen.

Vaikeita aiheita ovat maatalouden markkinoillepääsy, maantieteelliset merkinnät, palvelut ja julkiset hankinnat.

Neuvottelujen aikana on kannettu huolta milloin työelämän säännöistä, milloin ruokaturvallisuudesta ja milloin kansallisesta juridisesta toimivallasta. Liikkeellä on myös paljon vääriä käsityksiä. EU ei esimerkiksi muuta GMO-ruokaa koskevaa lainsäädäntöään.

Ulkoministeriö jatkaa julkisten kuulemisten järjestämistä. Haluamme käydä asiasta avointa keskustelua.

Täytyy muistaa, että maailman mittakaavassa kyse ei ole valinnasta yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten standardien välillä, vaan valinnasta länsimaisten ja muiden standardien välillä. Jos EU ja Yhdysvallat pääsevät sopuun, ne muodostavat maailman ylivoimaisesti suurimman talousalueen. Samalla ne asettavat maailmanlaajuisen perustason työelämän sääntöihin, ympäristönsuojeluun, kuluttajan suojaan ja muuhun.

Kyse on siis myös kansainvälisestä politiikasta, ei vain kaupasta. Uskon, että Kiinan nousu ja Venäjän entistä eristäytyvämpi käytös lähentävät Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Samaan Euroopan pohdittava tapoja tiivistää taloudellista yhteistyötään Kiinan kanssa.

WTOt ja TTIPit kuulostavat tavallisen suomalaisen yrittäjän korvissa varmasti kaukaiselta. Mutta kauppasopimuksilla on todellista merkitystä suomalaistenkin yritysten vientimahdollisuuksiin. Kun Genevessä käynnistyneet vihreiden tuotteiden markkinoillepääsyä helpottavat neuvottelut saadaan päätökseen, monen suomalaisen cleantech-yrityksen vientiponnistelut helpottuvat.

Entä sitten oma kotikenttämme Euroopan unioni? Myös EU on kovassa talouden ja politiikan ristipaineessa.

Meidän on jatkettava ilmastonmuutoksen hidastamista vielä kun se mahdollista. Mutta emme saa ajaa teollisuutta pois Euroopasta ja lisätä jo entisestään pahaa työttömyyttä.

Meidän on luotava Eurooppaan lisää työpaikkoja, mutta emme voi tehdä sitä velkarahalla.

Meidän on myös kannettava suurempi vastuu sekä itäisten että eteläisten lähialueidemme vakaudesta. Mutta onko meillä siihen riittävästi poliittista tahtoa ja taloudellisia resursseja?

Loppuvuodesta työnsä aloittava uusi komissio ja Eurooppa-neuvoston uusi puheenjohtaja ovat siis melkoisen urakan edessä.

Nämäkin päällepäin vastakohtaiset asiat on yhdistettävissä.

EU:n toimet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi eivät saa olla kuolinisku eurooppalaiselle teollisuudelle. Eikä niin tarvitse olla. Kunnianhimoisilla, samalla järkevillä linjauksilla Eurooppa tekee osansa ja luo painetta muille, säilyttäen oman taloudellisen kilpailukykynsä.

Toimimalla viisaasti ja nopeasti Eurooppa vastaa nopeasti kasvavaan tarpeeseen luoda entistä puhtaampia ja energiatehokkaampia ratkaisuja maailman tarpeisiin. Suomella on tässä erityisen paljon annettavaa.

Uuden kasvun ja uusien työpaikkojen luominen on enemmän kiinni Euroopan talouden vakaudesta, dynaamisuudesta ja kilpailukyvystä kuin isoista julkisista investoinneista.

Laitetaan Euroopan sisämarkkinat kuntoon ja raivataan esteet digitaalisen talouden kehittymisen tieltä. Ja varmistetaan, että Euroopan unionista tuleva lainsäädäntö tukee talouden sujuvuutta eikä lyö kapuloita yritysten rattaisiin. Luodaan Eurooppaan toimintaympäristö, joka kannustaa pk-yrittäjyyteen.

Junckerin komission täytyy ottaa yritysten toimintaympäristön ja EU-lainsäädännön kehittäminen vakavasti. Osoituksena siitä Junckerin tulisi nimittää tehtävään erityinen komissaari tai varapuheenjohtaja. Kutsutaan häntä sitten vaikka kilpailukykykomissaariksi.

Sana "kilpailukyky" on muuten saanut pahan kaiun joissakin eteläisen Euroopan maissa. Se nähdään tekosyynä heikentää julkisia palveluita.

Me Suomessa ja Pohjoismaissa tiedämme kokemuksesta, että asia on juuri toisinpäin. Ilman kilpailukykyistä ja vahvaa taloutta meillä ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa.

Ukrainan kriisi ja välien kiristyminen Venäjän kanssa on ollut kova testi EU:n yhtenäisyydelle. EU on sen kuitenkin läpäissyt. Nyt näyttää siltä, että Venäjä on toimillaan hitsannut EU-maita yhteen ulkopoliittisesti.

EU on tukenut Ukrainan kehitystä kansainvälisten rahoituslaitosten kautta ja panemalla assosiaatiosopimuksen voimaan yksipuolisesti. EU tukee myös ETYJin toimintaa ja neuvotteluratkaisun löytämistä. EU:n edustajat ovat huomenna mukana Minskin neuvotteluissa.

Mainitsin jo Pohjoismaat. Pohjoismainen yhteistoiminta elää uutta kevättä useammalla alalla, eikä vähiten taloudessa. Pohjoismaisuus on vahva brändi, mitä pitää hyödyntää myös viennissä.

Suomi toimii pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtajana vuonna 2016. Puheenjohtajuuden valmisteluun ja toteutukseen tarvitaan myös edustustoverkkoamme.

Arvoisat suurlähettiläämme,

teiltä toivon kahta asiaa.

Ensinnäkin pitäkää herkät tuntosarvenne ylhäällä ja miettikää koko ajan, missä suomalaisille tuotteille ja palveluille olisi tarvetta. Ja lähettäkää siitä vinkkejä sekä meille Helsinkiin että suoraan yrityksille.

Tiedän, kuinka tiukalla edustustojen resurssit ovat. Mutta Suomen hyvinvointimalli ei kestä, jos emme saa luotua lisää talouskasvua. Ja siihen tarvitaan vientiä. Meidän täytyy löytää uusia markkinoita ja saada tutuille markkinoille uusia yrityksiä.

Toiseksi luokaa myönteistä Suomi-kuvaa. Olemme itse osin syypäitä siihen, että Suomen taloudesta kirjoitetaan kansainvälisessä mediassa ikävään sävyyn. Faktat ovat faktoja, mutta talous on myös psykologiaa. Suurin riskimme on luottamuksen mureneminen.

Meidän pitää itse muistaa kertoa Suomen vahvuuksista: Osaamisesta, toimivasta yhteiskunnasta, matalasta korruptiosta ja kiinnostavasta sijainnista niin pohjoisia arktisia alueita kuin itääkin ajatellen.

Hyvät ystävät,

Suomi nousee tästä. Olemme aina ennenkin nousseet. Se edellyttää kovaa työtä ja vahvaa uskoa tulevaan.

Mutta kuka taloutemme nostaa, jos emme me itse? Ja kuka meihin uskoo, jos emme me itse?

Tarina kertoo, että kun Jean Monnet'ta syytettiin liiallisesta optimismista, hän vastasi: "En ole optimisti, olen päättäväinen."

Olkaa tekin asemapaikoissanne päättäväisiä. Minäkin lupaan olla.

Kiitos.