Väkivallan kierre poikki

Väkivallan kierre poikki

Viime päivinä moni meistä ei ole pystynyt avaamaan iltapäivälehtiä.  Karmivan yksityiskohtaiset kuvaukset raa'asta lapseen kohdistuvasta väkivallasta saavat ahdistuneeksi. Erityisen julmalta 8-vuotiaan pikkutytön kohtalo tuntuu, koska väkivallan tekijä on tytön isä, aikuinen, jolta lapsen tulisi aina halutessaan ja tarvitessaan saada lohtua, tukea ja turvaa.

Eerikan tapauksessa lapsen hätä nähtiin kodin ulkopuolella.  Lastensuojeluprosessi oli käynnissä ja sivulliset yrittivät auttaa.  Huoli oli suuri, mutta apua ei ollut tarjolla. Erään arvion mukaan ihmisillä on suurin riski joutua väkivallan ja jopa henkirikoksen uhriksi kotonaan. Väkivallan todellista määrää kodeissa onkin hyvin vaikea arvioida, koska vain osa tapauksista tulee julki. Usein väkivalta periytyy. Väkivallan kierteen katkaisemiseksi on tehtävä kaikki.

Väkivallan ehkäisyyn ja tunnistamiseen on yhteiskunnassamme suhtauduttava vakavammin. Suunnitelmia on tehty ja lakeja muutettu, mutta käytännössä, kuten Eerikankin tapauksessa on todettu, auttava verkosto ei aina toimi. Turvaverkko ei ole kunnossa, kun viranomaisten välinen yhteistyö ontuu ja tieto osaajien välillä ei kulje.

Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä selvittää lastensuojeluun liittyviä haasteita. Kuntien välillä on suuria eroja ja esimerkiksi Itä-Suomessa yhdeksässä kunnassa ei ole lainkaan lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Lastensuojelulain tavoitteena on edistää varhaista puuttumista, mutta edelleen ilmoituksia tehdään enemmän nuorista kuin pikkulapsista. Myös lainsäädäntömme kaipaa ajantasaistamista. Esimerkiksi lääkäri ei voi edelleenkään tehdä ilmoitusta suoraan poliisille epäillessään lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.

Eduskunta lisäsi viime vuoden lopulla sosiaali- ja terveysvaliokunnan aloitteesta rahaa työryhmän esitysten toteuttamiseksi. Nyt palvelut ja hoitoketjut ovat kirjavia. Järjestöissä, kuten Violassa, tehdään hyvää työtä uhrien auttamiseksi, mutta viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevat säädökset ovat hajallaan eikä niitä tunneta kunnissa riittävän hyvin. Nämä puutteet on korjattava pikaisesti.

Kunnissa voidaan olla omatoimisia. Tein valtuustoaloitteen, että Mikkeliin valmisteltaisiin viranomaisyhteistyönä lähisuhdeväkivallan vastainen ohjelma. Ohjelma tarvitaan ehdottomasti jokaiseen Suomen kuntaan.

Lapsen hätä ei edelleenkään kuulu vain viranomaiselle. Vaikka Eerikan tapauksessa riittävää apua ei tullut, on tärkeää, että aikuiset, lapsen lähellä, puuttuvat epäkohtiin ja tarjoavat apuaan. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, nyt vielä ehkä enemmän kuin aiemmin.