Blogi

Valkolakkien viikonloppu

Viikonloppuna on vietetty monia iloisia perhejuhlia. Myös meidän perheessä vietettiin jälleen lakkiaisia. Nuorin tyttäreni sai valkolakin palkintona ahkerasta uurastamisesta. Koulun lakkiaisjuhla oli ikimuistoinen ja haikea. Mikkelin Lyseon viimeiset ylioppilaat saivat koulusta tänä keväänä valkolakkinsa. Perinteikäs Lyseo yhdistyy Yhteiskoulun kanssa ensi lukuvuonna ja Lyseo muuttuu suureksi yläkouluksi.

Tunnelma juhlassa oli haikea. Juhlaa kunnioittivat koulun seniorit, ylioppilaat 50 ja 60 vuoden takaa. Lehtori Eija Peuran koskettava puhe ylioppilaille oli samalla myös läksiäispuhe Lyseon lukiolle. Kyyneleet valuivat poskilla muillakin kuin  minulla. Lukion 138 vuotinen historia päättyi eilen ja se on surullista.

Seitsemän vuotta sitten lukion yhdistämistä yritettiin ensimmäisen kerran. Tuolloin minä kolmen lapsen äitinä aktivoiduin ja ryhdyin omalla tavallani taistelemaan lukioiden puolesta. Silloin saimme aikalisää ja koulut jatkoivat vielä useita vuosia. Nyt tilanne on noista ajoista muuttunut; oppilasmäärät ovat edelleen laskeneet ja Lyson lukio olisi jäänyt vähitellen kurssitarjonnaltaan suppeaksi. Uusi lukio tarjoaa mikkeliläisnuorille laajan määrän syventäviäkin kursseja ja tarjoaa mikkeliläisnuorille jatkossa kilpailukykyisen mahdollisuudet jatko-opintoihin. Nuoren tie yliopistoon tulee olla Mikkelistä yhtä helppo tai vaikea kuin muistakin suurista kaupungeista.

Seitsemän vuoden takainen taistelu lukioiden puolesta herätti aikanaan minussa yhteiskunnallisen vaikuttamisen halun. Pian tuon päätöksen jälkeen lähdin mukaan kuntapolitiikkaan ja tulin valituksi Mikkelin valtuustoon ja tuolloin opetuslautakunnan varapuheenjohtajaksi. Siitä alkoi minulla uusi vaihe elämässäni.

Lakkiaiset olivat meidän perheessä viimeiset. Nuorinkin tytär hakee opiskelemaan ja muuttaa kesän jälkeen pois kotoa. Iloiseen juhlaan sekoittui paljon haikeutta. Näin on kuitenkin tarkoitettu. Lapsemme kasvavat, ovat ilonamme, piinaavat hermojamme ja koettelevat kärsivällisyyttämme ja yhtäkkiä he ovatkin isoja, ihania ihmisiä, joiden on aika alkaa toteuttaa haaveitaan. Eilinen päivä toi minulle kaiken ilon keskellä konkreettisen muistutuksen ;"Lapsemme ovat meillä vain lainassa". Nyt on tyttäreni vuoro aloittaa uusi vaihe elämässään.

 

 

Jaa artikkeli

Kommentit (0)

Jätä kommentti


Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto