Blogi

Laatua vanhuspalveluihin

Ikäihmisten hoivan laatua on parannettava. Meillä kaikilla on oltava oikeus vanheta turvallisin mielin. Kun iän myötä toimintakyky heikkenee, turvaa luo oikea-aikainen ja laadukas hoiva. Valitettavasti hoivan laatu vaihtelee liikaa eri puolella Suomea. Jopa saman kunnan sisällä tuotetaan samalla rahalla hyvää ja vähemmän hyvää hoivaa. Vanhustenhoidosta vuonna 2009 annetut laatusuositukset eivät ole parantaneet tilannetta. Näistä syistä johtuen ministeri Risikko käynnisti parisen vuotta sitten vanhuspalvelulain valmistelun.

Vanhustenhuoltolain tavoitteena on  poistaa epäkohtia ja parantaa palvelujen laatua. Palvelujen lisäksi on panostettava enemmän niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia edistävään toimintaan. Ikäihmisen palveluntarvetta on arvioitava kokonaisuutena ja gerontologista osaamista tarvitaan lisää. Lain tulisi myös muokata asenteitamme niin, että vanheneminen olisi luonnollisempaa eikä siitä tehtäisi ongelmaa. Ikäsyrjintää ei pidä sallia.

Nyt vanhuspalvelulakia työstää ministeri Guzenina-Richardson. Työryhmä on tehnyt hyvää työtä ministeri Risikon alkuperäisen lakiluonnoksen pohjalta ja on hyvä, että lainvalmistelu viimein etenee. Huolta ovat kuitenkin synnyttäneet ministeri Guzenina-Richardsonin epävarmat  näkemykset lain sisällöstä. Ministeri soutaa ja huopaa ensin aikatauluista, kokeiluista ja viimeksi henkilöstömitoituksista.  Ministeri haluaisi nyt lakiin sitovat henkilöstömitoitukset eli määritellä vanhustenhoidossa  tarvittavan henkilökunnan määrän.

Lukuisten asiantuntijoiden mukaan tiukat henkilöstömitoitukset laitoshoidossa tai kotihoidossa heikentävät hoivan laadun kehittämistä.  Koska ikäihmisten kunto ja toimintakyky vaihtelevat, tuen oltava yksilöllistä. Myös tilat, joissa hoivaa annetaan vaihtelevat. Tärkeämpää kuin tiukat henkilöstömitoitukset on vanhustyön johtamisen parantaminen ja henkilökunnan osaamisesta ja koulutuksesta huolehtiminen. Kuntien käsiä ei pidä sitoa vaan ohjata etsimään parhaita toimintapoja ikäihmisten hoivan kehittämiseksi.

Sitovat henkilöstömitoitukset myös maksavat paljon sekä valtiolle että kunnille. Hallitusohjelmaneuvotteluissa, kokoomuksen vaatimuksesta, vanhuspalvelujen parantamiseksi saatiin lopulta  varattua rahaa. Tämä ei ollut yksinkertaista, koska paineet perusturvan suuriin korotuksiin olivat muilla valtavat. Vanhustenhoivaan nyt varatut rahat eivät riitä henkilöstömitoituksen toteuttamiseen.  Vaatiessaan lakiin sitovia hemkilöstömitoituksia ministeri vaarantaa muun vanhustenhoivan kehittämisen ja koko lain hyvä tarkoitus voi vesittyä.

Jos kuitenkin lisää rahaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen saataisiin, olisi ne ehdottomasti käytettävä perusterveydenhuollon ja omaishoidon kehittämiseen. Myös nämä tavoitteet on kirjattu hallitusohjelmaan ja niihin panostaminen parantaa myös ikäihmisten arkea.

Henkilöstömitoitukset ovatkin vain  helppo oikotie jai hätäapu suuren haasteen edessä. Ne saattavat riittävästi resurssoituna tuoda hetkellistä helpotusta, mutta eivät ratkaise vanhustenhoivan  valtavaa haastetta.

Ihmettelen, ministerin tempoilevaa tapaa viedä hallituksen näin keskeistä tavoitetta eteenpäin. Hän oli mukana hallitusohjelmaneuvotteluissa, joissa asioista yhdessä sovittiin. Hän oli myös kevään kehysriihessä, jossa sovittiin, että toimiala joutuu sopeuttamaan toimintaa 20 miljoonalla eurolla. Eikö ministeri muista, mitä on yhdessä sovittu? Olisin myös mielelläni sisällyttänyt lakiin ikäihmisen aidon oikeuden hoivaan kuten ministeri Risikko aiemmassa lakiluonnoksessa esitti.

Vanhustenhoivan puutteita ja epäkohtia ei ratkaista vain rahalla eikä matemaattisin tempuin. Ikäihmisten kaikkia palveluja on kehitettävä kokonaisuutena ja osana muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Toivon, että ministeri pian näkee metsän puilta.

Jaa artikkeli

Kommentit (0)

Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto