Blogi

EU:n vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden kulmakivi

Britannian pääministeri piti perjantaina puheen, jossa hän käsitteli maahanmuuttoa ja EU:n vapaata liikkuvuutta sen osana, siihen liittyviä kotimaisia ongelmia ja kuinka hän aikoo niitä ratkaista. Aihe liittyy likeisesti Britannian EU-suhteesta käytyyn keskusteluun: moni ilmoittaa maahanmuuton keskeiseksi EU-kriittisyytensä syyksi.

Haluan nostaa muutaman huomion nimenomaan EU:n vapaasta liikkuvuudesta: ensin kolme huomiota vapaasta liikkuvuudesta, sitten kolme sen mahdollisista ongelmista.

Ensinnäkin, EU:n vapaa liikkuvuus on EU:n sisämarkkinoiden kulmakivi. On mahdoton kuvitella yhteismarkkinoita, jossa tavarat, palvelut, pääomat ja ihmiset eivät voisi liikkua vapaasti. Ne eivät määritelmän mukaisesti enää olisi yhteismarkkinat.

Toiseksi, Euroopan ykköshaaste tällä hetkellä on kasvu. Vapaa liikkuvuus tarkoittaa, että työ ja tekijät löytävät paremmin toisensa. Se on puolestaan minkä tahansa menestyvän talouden perustekijä. Tämä koskee meitä, tämä koskee Britanniaa, tämä koskee laajemmin Eurooppaa.

Ei ole niin, että muualta tuleva vie paikalliset työpaikat. Päinvastoin, usein työ jää tekemättä ilman muualta tulevaa työvoimaa. Nimenomaan tämä taas on pois talouskasvusta ja siis niistä työpaikoista.

Kolmanneksi, komission 2013 lukujen mukaan vuosittain vain 0,29 % EU-kansalaisista muuttaa toiseen EU-maahan, eli ovat ”liikkuvia”. Edellä todetun talouskasvun valossa se on aika vähän. Sisämarkkinoissamme riittää siis vielä kehitettävää. Lisäksi, liikkuvat EU-kansalaiset ovat keskimäärin asuinmaansa sosiaalijärjestelmien nettomaksajia eli toisin sanoen kontribuoivat veroina ja maksuina enemmän kuin sitten palveluina ja etuisuuksina lunastavat.

Kolme huomiota mahdollisista ongelmista…

Usein puhutaan sosiaalitukien ja etuuksien väärinkäytöksistä. Näihin tulee luonnollisesti puuttua. Suomen osalta voidaan todeta, ettei ”sosiaaliturismista” tai EU-kansalaisten laajamittaisesta sosiaalietuuksien väärinkäytöstä ole näyttöä. Silloinkin kun vääriä maksatusperusteita löytyy, etuudet peritään takaisin – kansalaisuuteen katsomatta.

Toisena ongelmana joskus pidetään halvemman hintatason maista tulevia työntekijöitä, joiden myötä palkkataso laskee. On tietenkin selvää, että kansallisia työehtoja tulee noudattaa. Muuten firmat kilpailevat eri lähtökohdista ja sehän ei olisi reilua.

Kolmanneksi, EU:n vapaa liikkuvuus ei ole täysin ehdoton oikeus. Maahantulo- ja oleskeluoikeutta voidaan rajoittaa yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen taikka kansanterveyteen liittyvistä syistä. Säädösten mukaan jokainen EU-kansalainen voi vapaasti oleskella toisessa EU-maassa kolme kuukautta. Sen jälkeen tulee osoittaa toimeentulo. Lisäksi jäsenmaat voivat evätä oikeuksia väärinkäytös- ja petostapauksissa.

Johtopäätökseni on, että sikäli mikäli vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä ongelmia on, niitä tulee ratkaista vapaan liikkuvuuteen periaatetta loukkaamatta. Näin ollen vierastan myös kaikkia sellaisia ehdotuksia, jotka laittaisivat työntekijät eriarvoiseen asemaan. Työn on saatava tekijänsä ja siinä vaa'assa painavat aivan eri asiat kuin kansallisuus.

Kaiken kaikkiaan kilpailemme globaalilla pelikentällä, jossa EU:n ja Suomen siinä mukana tulisi lisätä houkuttelevuuttaan eri alojen ammattilaisten silmissä. Toimivat EU:n sisämarkkinat - vapaa liikkuvuus sen yhtenä osana – on tässä keskeinen tekijä. Samalla tulijat on houkuttelevuutemme keskeinen mittari kertoen siitä, millaisena tulevaisuutemme ulkopuolisten silmin näyttää.

Jaa artikkeli

Kommentit (2)

Jätä kommentti


Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto