Blogi

2012 - riitaa, sopua, iloa ja surua

Vuosi 2012 oli täynnä talouden tasapainottamista,talouskriisiä, Euroopan talouden epävarmuutta ja kestävyysvajetta. Keskustelua käytiin vilkkaasti rakenteellisten uudistusten välttämättämättömyydestä. Kunta-ja sote-uudistuksesta kinattiin vaikka molempien tarpeellisuuden kaikki myöntävät. Vanhuspalvelulaistakin saatiin riita aikaiseksi, vaikka kaikki ovat yksimielisiä sen tärkeydestä.

Viime vuoteen mahtui valtavan hyviäkin tapahtumia. Saimme viimein kokoomustaustaisen, vastuullisen presidentin. Todellisen isähahmon ja kansan kaipaaman arvojohtajan. Kuntavaaleissa kokoomus sai jälleen vahvan valtakirja suomalaisilta ja jatkaa maan suurimpana kuntapuolueena.

Etelä-Savossa otettiin kuntauudistus tosissaan. Mikkelin ja Savonlinnan seutujen kuntaliitokset ovat vastuullisia päätöksiä ja osoittavat, että maakunnassa kannetaan aidosti huolta kuntalaisista, palveluista ja seutujen elinvoimasta. Näistä päätöksistä on muualla otettava mallia. Kun päätökset tehdään vapaaehtoisesti ja etukenossa myös lopputulos on parempi. Vielä kun pääsisimme Savonlinnan ja Mikkeliä riivaavasta ainaisesta eripurasta, joka nyt vaarallisella tavalla kohdentuu erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollonkin palvelujen laatuun. Nyt laput pois silmiltä ja kuunnellaan osaajia,terveydenhuollon ammattilaisia. Tässä asiassa ei ole aluepolitikoinnin paikka!

Vuosi 2012 oli minulle innostava, työntäytteinen ja mielenkiintoinen. Päällimmäisenä  on mielessä kiitollisuus. Kiitollisuus äänestäjiä, työkavereita ja omaa perhettäni kohtaan.

Ryhmän puheenjohtajistossa olen saanut tehdä työtä tosissani ja päässyt vaikuttamaan oikealla hetkellä. Olen päässyt haastamaan osaamistani mielenkiintoisiin keskusteluihin paneeleissa, radiossa ja telkkarissakin. Oman mukavuusalueen  ulkopuolelle astuminen antaa paljon ja palkitsee. Työkaverit ja eduskuntaryhmä tuovat välillä kiivaaseen ja rankkaankin arkeen iloa ja jaksamista.

Suurin energianlähde on kuitenkin oma perhe. Jukka jaksaa ja kannustaa 25 avioliittovuoden kokemuksella ja kiintymyksellä. Tyttäret ilahduttavat arkijärjellään ja ahkeruudellaan. Opinnot etenevät ja töitä tekevät kovasti. Kansainvälisyys on tuonut  perheemme arkeen niin paljon väriä. Viime vuonna opiskeluvaihdossa olivat vanhimmat tyttäremme. Toinen Australiassa ja toinen Ranskassa. Loppuvuonna vaihtoon Kanadan Montrealiin suuntasi kuopuksemme.  Asuminen ulkomailla itsenäistää ja opettaa suvaitsemaan erilaisuutta.

Viime vuotta pohtiessa en voi olla tuntematta syvää surua ja tyhjää tilaa kodissamme. Rakas Romeomme siirtyi kesän päätteeksi koirien taivaaseen täysin palvelleena 13-vuotiaana. Romeo antoi niin paljon iloa ja rakkautta meille kaikille. Koiran osoittamaa kiintymystä ei voi kukaan korvata.

Jaa artikkeli

Kommentit (0)

Jätä kommentti


Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto