Blogi

Toivo hiipuu pakolaisleireillä – miten pitkään apu riittää paikan päällä? Kenttämatkalla Jordaniassa.

Menneenä viikonloppuna tein todella tiiviin kenttämatkan Jordaniaan. Runsaan päivän aikana tutustuimme mm. Jordanian ja Syyrian rajan läheisyydessä olevaan maailman kolmanneksi suurimpaan pakolaisleiriin Zaatariin, vierailimme syyrialais- ja jordanialaistyttöjen koulussa Ammanissa ja kävimme keskusteluja Jordanian hallituksen ja maassa pakolaisten parissa toimivien YK-järjestöjen edustajien kanssa. Tutuksi tuli myös suomalaisjärjestöjen hieno työ: Kirkon ulkomaanavun vaikuttava toiminta lasten parissa Zaatarin pakolaisleirillä ja Fidan paikallisyhteisöprojekti naisten työllistymisen hyväksi.

Matkan tarkoituksena oli ennen kaikkea tutustua Syyrian ja Irakin konfliktien sekä ISILin aikaansaamaan tilanteeseen alueella ja työhön, jota pakolaiskriisin lievittämiseksi tehdään. Yli neljä vuotta jatkunut Syyrian sota on paitsi aikamme suurin humanitaarinen katastrofi myös valtava alueellinen kehityskriisi, joka koskettaa kaikkia alueen maita. Kovin kohtalo on tietysti pakolaisiksi joutuneilla mutta koville joutuvat myös pakolaisia auttavat naapurimaat, kuten Jordania, joiden kantokyky on alkujaankin ollut rajallinen ja on nyt heikentymässä entisestään.

Syyriassa järjetön väkivallan kierre on ajanut maan sisällä pois kodeistaan 6,5 miljoonaa ihmistä. Maan rajojen ulkopuolelle pakolaisiksi ennen kaikkea lähialueille mutta myös Eurooppaan ja aina Suomeen asti on lähtenyt 4,2 miljoonaa ihmistä. Syyrian naapurimaista Libanon, Jordania ja Turkki ovat joutuneet kantamaan raskaimman taakan ottaessaan vastaan sotaa ja epäinhimillisiä oloja pakenevia ihmisiä. Libanonissa rekisteröityjä pakolaisia on yli miljoona (lähes 26 % koko asukasluvusta), Jordaniassa noin 630 000 (vajaa 10 % asukasluvusta) ja Turkissa yli kaksi miljoonaa (lähes 3 % asukasluvusta).

Tavatessani niin Jordanian hallituksen kuin alueella toimivien kansainvälisten YK-järjestöjen (mm. UNHCR, Unicef, UNWomen, UNFPA) edustajia, kaikki kiittelivät Suomen näkyvää panosta pakolaiskriisin lievittämisestä yhdessä muun kansainvälisen yhteisön kanssa. Suomen panos kestääkin vertailun, olemme kantaneet kunnialla oman osamme ja tähän mennessä vuodesta 2011 eteenpäin avustaneet Syyrian konfliktin uhreja yhteensä yli 70 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna kokonaistukemme on viimeisimmän 7,6 miljoonan euron lisäpanostuksen jälkeen 22,6 miljoonaa euroa.

Lenita Toivakka Jordania

Jordania on tähän mennessä kantanut hienolla tavalla vastuuta Syyriasta pakenevien vastaanottamisessa ja heidän perustarpeistaan huolehtimisessa. Pakolaismäärien yhä kasvaessa ja ajan edetessä resurssit tilanteen hoitamiseksi ovat kuitenkin käymässä riittämättömiksi. Pakolaisten olot ovat käyneet yhä huonommiksi, konfliktin pitkittyessä he ovat vuosien aikana käyttäneet omat säästönsä ja ovat yhä riippuvaisempia humanitaaristen järjestöjen avusta. Ja apua taas on tarjolla entistä vähemmän pakolaista kohden ja entistä harvemmalle. Esimerkiksi YK:n ruokajärjestö WFP on joutunut sulkemaan 230 000 pakolaista ruoka-avun ulkopuolelle ja avun piirissä olevat saavat aiempaa pienemmän kuukausittaisen avustuksen.

Lyhyesti todettuna humanitaarinen tilanne on kestämätön ja pakolaisia vastaanottaneiden maiden taloudellinen ja osin henkinenkin kantokyky alkaa olla äärirajoilla.

Pakolaisten elämää leimaa täydellinen näköalattomuus paremmasta tulevaisuudesta joko Jordaniassa tai turvallisesta paluusta kotiseudulle Syyriaan. Vuosia pakolaisena oltuaan ihmiset haluavat muutakin kuin turvallisuutta, ruokaa ja vettä. Ihmiset haluavat toivoa ja mielekästä sisältöä elämään. Kuitenkaan esimerkiksi Jordaniassa pakolaisilla ei ole käytännössä mahdollisuutta tehdä töitä. Läheskään kaikki lapset eivät mahdu kouluihin. Tällä hetkellä syyrialaispakolaisten lapsista noin 115 000 käy koulua, yli 90 000 on jäänyt luokkahuoneiden ulkopuolelle koska opettajia ei voida palkata tarpeeksi eikä koululaisille ole yksinkertaisesti tilaa. Jordanian hallinnon mukaan tarvittaisiin yli 300 koulua lisää. Ja jo nyt koulut toimivat vuoroperiaatteella: aamupäivällä opetusta saavat syyrialaiset, iltapäivällä jordanialaiset. Pakolaismäärän yhä kasvaessa myös haasteet kasvavat. Koulujen ohella esimerkiksi julkinen terveydenhuolto on ylikuormittunut; pakolaiset saavat jatkossa terveyspalveluja vain pakolaisleireiltä. Leireillä kuitenkin asuu vain noin 15 % pakolaisista, suuri enemmistö asuu paikallisyhteisöissä ympäri Jordaniaa.

***

Jordaniassa pakolaisten parissa toimivien viesti olikin kristallinkirkas. Maailman on tehtävä enemmän ja nopeasti, muutoin vaarana on, että alueelta lähtee yhä suurempi muuttoliike kohti Eurooppaa. Orastavia merkkejä tästä jo on. Yleisesti pakolaisten keskuudessa mietitään mahdollisuutta jatkaa kulkua edelleen Eurooppaan, joko jos varaa on niin lentäen ensin Turkkiin tai sitten rahan ja paperien puuttuessa jopa maateitse sodan kourissa olevan Syyrian läpi.

Kansainvälisen yhteisön on entistäkin vahvemmin tuettava alueen maita ja pakolaisten parissa työskenteleviä kansainvälisiä järjestöjä. Muuten tilanne on vaarassa revetä hallitsemattomaksi. Yleinen mieliala Jordanian ja siellä toimivien avustusjärjestöjen piirissä tuntui olevan, että asiat tulevat menemään vielä huonompaan suuntaan ennen kuin ne parantuvat. Syyriassa sotilaallisesti aktivoituneen Venäjän toimien arvellaan yleisesti aiheuttavan entistä enemmän pakolaisuutta, kun ihmiset pakenevat uusien pommitusten alta. Pidemmän päälle paljon ratkaisee se, mihin Venäjä toimillaan pyrkii, minne iskunsa kohdistaa ja kauanko se niitä jatkaa. Edelleen on kuitenkin selvää, että sotilaallista ratkaisua Syyrian tilanteeseen ei ole, vaan ratkaisu pitää löytää neuvottelupöydän tai -pöytien kautta.

Matka antoi paljon, tunteeni nousivat monesti kyyneleinä pintaan. Erityisen tärkeitä olivat kohtaamiset naisten ja lasten kanssa kouluissa ja UNWomenin toimintakeskuksessa. Suomenkin tuella UNWomen tekee tärkeää työtä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, usein väkivaltaa kokeneiden naisten voimaannuttamiseksi. Pitkittyneessä kriisissä heikoimmassa asemassa ovat naiset ja lapset. Tämän työn puolestapuhujia tarvitaan Syyrian lähialueillakin enemmän.

Jaa artikkeli

Kommentit (0)

Jätä kommentti


Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto