Blogi

Ranska sai laiskanläksyjä, mutta ei jäänyt luokalle: EU:n taloussääntöjä tulee noudattaa

Tarina on jo moneen kertaan kerrottu: Lehman Brothers 2008, finanssikriisi, talouskriisi, velkakriisi ja nyt puhutaan kasvukriisistä.

Matkan varrella Kreikkaa, Irlantia, Espanjaa, Portugalia ja Kyprosta tuettiin ja täsmennettiin talouspolitiikan sääntöjä. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan jäsenmaiden julkisen talouden alijäämät eivät saisi ylittää 3%:ia eikä velka 60%:ia BKT:sta. Sopimus oli pitänyt huonosti ja siihen haluttiin ryhtiä. Syntyi jäsenmaiden välinen tiiviimpi talouspolitiikan koordinaatio. Kehitys oli merkittävää, vaikka talouspolitiikan vastuu säilyi jäsenmaissa. Yhteisen valuutan kannalta talouspoliittinen lähentyminen oli tärkeää.

Käytännössä tämä tarkoittaa vuosittaista koordinaatiomenettelyä, joka kulkee nimillä ”eurooppalainen lukukausi” tai ”vuotuinen talouspolitiikan ohjausjakso”. Se käynnistyy aina vuoden lopulla komission selvityksellä talouskasvusta aloittaen vuoropuhelun, joka päättyy aina kesälomien kynnyksellä yhdessä sovittaviin suosituksiin jäsenmaille. Seuranta ja suositukset koskevat paitsi jäsenmaan tilannetta suhteessa vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereihin myös jäsenmaan laajempaa taloudellista kuvaa, kuten esimerkiksi vaihtotasetta, kilpailukykyä, yksityisen sektorin velka-astetta – siis makrotaloudellista tasapainoa.

Järjestelmän pyrkimyksenä tällä hetkellä on vauhdittaa investointeja, kannustaa rakenneuudistuksiin ja vakauttaa jäsenmaiden julkisia talouksia. Porkkanana on koko harjoituksen päätavoite eli talouskasvu, muodollisena keppinä sanktiot, joiden käytön esittäminen on komission harkintavallassa. Mahdollisia sanktioita merkittävämpi kannustin on kuitenkin vastuuttomasta talouspolitiikasta johtuvat vaikeudet, kuten esimerkiksi kohtuuhintaisten rahoituskanavien tyrehtyminen.

Suomen osalta tämän vuoden huomiot koskevat heikkoa vientimenestystämme seurauksena tuotantomme rakennemuutoksesta ja julkista velkaamme. Tämän viikon keskiviikon uutinen oli komission ilmoitus, jossa se ehdottaa budjettialijäämämenettelyssä lisäajan myöntämistä Ranskalle perustellen sitä talouden poikkeuksellisilla olosuhteilla ja jo aloitetuilla tehokkailla toimilla. Ranskan velka-aste lähenee 100%:ia BKT:sta.

Lisäajan rinnalle komissio ehdottaa aiempaakin tiukempaa ja säännöllisempää valvontaa Ranskan rakenneuudistusten toteuttamiseksi. Komission varapuheenjohtaja Dombrovskisin mukaan Ranskan tulee kiihdyttää ponnistelujaan. Komissio odottaa Ranskalta tarkempaa uudistusohjelmaa huhtikuussa arvioitavaksi toukokuussa. Se myös muistutti sanktioiden mahdollisuudesta.

Tiivistettynä: Ranska sai laiskanläksyjä, mutta ei jäänyt luokalle. Odotettavissa on, että osa pitää ratkaisua liian pehmeänä. Ranskan pääministeri Valls kommentoi kuitenkin mielestäni lupaavasti hänen tavoitteenaan olevan uudistaa Ranska ”ei siksi, että eurooppalaiset toimielimet pakottavat meidät tekemään niin”, vaan ”koska se on avain kansakunnan tulevaisuuteen”. Tässä on koko talouspoliittisen koordinaation ydin. Sen tarkoitus on sitouttaa jäsenmaita auttamaan itse itseään.

Itse pidän tärkeänä, että sopimuksia noudatetaan. Muuten ne menettävät uskottavuutensa. Siksi komission ehdotuksesta – ja siten siis sääntöjen tulkinnasta – tulee käydä huolellinen keskustelu. Lisäaika ei saa tarkoittaa vakaus- ja kasvusopimuksen sekä talouspolitiikan koordinaatiota koskevan lainsäädännön uskottavuuden rapautumista. Jäsenmaita tulee kohdella tasapuolisesti. Ohjausjakso on jäsenmaiden talouspolitiikkojen lähentämistä käytännössä, se ei saa jäädä teoriaksi.

Sanoisin tämän silloinkin, jos Suomi olisi tällaisen erityishuomion kohteena.

Jaa artikkeli

Kommentit (3)

Jätä kommentti


Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto