Blogi

Naiset ja tytöt pakolaiskriisin keskellä

Tänään vietetään YK:n päivää. Liput nousevat salkoon rauhaa, turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia edistävän maailmanjärjestön täyttäessä 70 vuotta.

Lippujen liehuessa voi iloita, että paljon hyvää on saavutettu ja kehitystä tapahtunut. Esimerkiksi vuosituhattavoitteiden mukainen äärimmäisen köyhyyden puolittaminen toteutui etuajassa. Yhä kuitenkin inhimillinen hätä, turvattomuus ja konfliktit raastavat kymmenien miljoonien ihmisten elämää.

Näistä kriiseistä yksi on viidettä vuotta jatkuva Syyrian sota ja siitä syntynyt valtava pakolaisten määrä. Viime viikolla pääsin tutustumaan maailman toiseksi suurimpaan pakolaisleiriin Za'atariin Jordaniassa. Valtaosa pakolaisista jää kriisialueen lähelle joko maan sisälle tai lähimaihin. Näin myös Syyrian konfliktissa, jossa naapurimaat, kuten Jordania, kantavat suuren vastuun. Kokonaistilanteeseen tutustumisen ohella olin etukäteen erityisesti kiinnostunut naisten ja tyttöjen asemasta leirillä.

Jordaniassa naisten mahdollisuudet tehdä työtä ovat jo lähtökohtaisesti melko heikot. Vain 14 % naisista on työelämässä. Pakolaiset eivät saa työskennellä maassa laillisesti. Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka UNWomen tekee leirissä tärkeää työtä naisten ja tyttöjen voimaannuttamiseksi. Suomi on mukana rahoittamassa hanketta, jossa UNWomen ylläpitää pakolaisleirillä kolmea toimintakeskusta, joissa viitisensataa suurimman avun tarpeessa olevaa ja usein väkivaltaa kokenutta naista saa mahdollisuuden opiskella ja tehdä työtä. Keskus tuo naisille turvaa.

Naiset ansaitsevat rahaa perheen ruokkimiseen muun muassa ompelemalla äitiyspakkauksia pakolaisleiriin syntyville vauvoille, joita 80 000 ihmisen pakolaisleirillä syntyy keskimäärin 80 viikossa. Malli pakkaukseen tulee meiltä Suomesta. Samaan aikaan kun äidit työskentelevät tai opiskelevat keskuksessa, hoitajat leikkivät lasten kanssa ja valvovat kaikkien pienimpien unia. Vieraillessani toimintakeskuksessa tapasin useita eri-ikäisiä naisia. Vaihdoimme muutamia sanoja. Usein sanojakaan ei sanottu, silmien katseet kertoivat eletyistä tuskista, menetyksistä ja surusta. Kohtaamiset olivat tunteikkaita. Haluan uskoa, että keskus toi naisille turvan ja tekemisen lisäksi toivoa.

Lasten tilanne Jordaniassa on erityisen haastava, koska koulunpääsy on vaikeutunut pakolaisten suuren määrän vuoksi. Arviolta yli 90 000 pakolaislasta Jordaniassa ei pääse kouluun. Kuitenkin juuri koulutus ja työ ovat tärkeitä tulevaisuuden toivon säilyttämiseksi. Vierailin tyttöjen koulussa Ammanissa, jossa opiskellaan kahdessa vuorossa. Koulupäivät ovat lyhyitä yläluokillakin; aamupäivällä opiskelevat jordanialaiset, iltapäivällä syyrialaiset. Tytöt olivat onnellisia kun saivat opiskella ja kertoivat arabian ja englannin olevan mieluisimpia oppiaineita koulussa.

Leirillä elää paljon nuoria, viidennes on alle 5-vuotiaita. Useat heistäkin ovat asuneet siellä jo muutamia vuosia. Kirkon Ulkomaanapu on rahoittanut 14-25-vuotiaille nuorille toimintakeskuksen, jossa he lyhyen koulupäivänsä aluksi tai päätteeksi voivat myös harrastaa -pojat ja tytöt eri ryhmissä. Erityisen suosittuja aktiviteetteja ovat sirkuskoulu ja jalkapallo! Matkaseurueemme ainoana naisena pääsin myös katsomaan tyttöjen sirkusesitystä. Pienten temppuilijoiden esitys liikutti. Turvallisessa ympäristössä leikkiminen ja pelaaminen tuovat lapsille edes hetkellisesti iloa ankeaan ympäristöön.

Matkan aikana kuulin useaan kertaan huolen lasten ja tyttöjen aseman heikkenemisestä niin pakolaisleirillä kuin pakolaisleirien ulkopuolella. Etenkin leirien ulkopuolella asuvista lapsista moni joutuu töihin laittomasti eikä pääse kouluun. Myös lapsiavioliitot ovat yleistyneet ja suuri määrä alaikäisiä tyttöjä joutuu naimisiin vasten tahtoaan. Nuoret naiset jäävät usein erityisen heikkoon asemaan. Riskejä on monia ja heidän mahdollisuutensa luoda parempi elämä tai matkata eteenpäin Eurooppaan ovat vielä muitakin huonommat. 

Za'atarin pakolaisleiriä ympäröi kuuma ja kuiva aavikko. Ilmapiirissä huokuu tekemisen puute, toivottomuus ja turhautuminen. Leirivierailun jälkeen tunsin itseni sanattomaksi. Avun tarve on valtava tällaisessa pitkittyneessä kriisissä. Tarvitaan puhdasta vettä, ruokaa, lämpöä, terveyspalveluja ja kouluja. Tarvitaan tekemistä ja tarkoitusta. Toivon ylläpitäminen on lähes mahdotonta, kun ratkaisua kriisiin ei ole näkyvissä. 

Apua tarvitaan lisää paljon sekä paikan päälle, että meille tänne Eurooppaan. Suomi ei pysty kehitysavulla pelastamaan koko maailmaa. Mutta kaikki apu on äärimmäisen tarpeen.  Sillä joka ikinen apua saanut tyttö, nainen, lapsi ja perhe on tärkeä. Joka ikinen ilman apua jäänyt ihminen on liikaa. 

Jaa artikkeli

Kommentit (0)

Jätä kommentti


Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto