Blogi

Maalismarkkinatunnelmissa

Aurinkoiset maalismarkkinat houkuttelivat valtavasti väkeä Kirkkopuistoon. Puolueiden teltat kiinnostivat ja varsinkin kokoomusteltalla tänäänkin oli tungosta. Oli mukava huomata, että tulevat vaalit kiinnostavat ja moni tuli varta vasten teltalle minuakin tapaamaan ja esittämään kysymyksiä sekä kertomaan omia ajatuksiaan. Se tuntui hyvältä. Kannustusta ja kiitostakin tuli paljon. Sekin tuntui hyvältä.

Kaikki eivät kuitenkaan vaan kiitelleet. Osa eläkeikäisistä vaati hyvin tiukasti eläkeindeksin muuttamista. Mielelläänhän tälläistä muutosta puoltaisi ja olisi kaikille mieliksi. Mutta se ei vaan nyt, kun talouden kestävyyttä koetellaan ja tasapainoa haetaan tunnu mahdolliselta. Indeksin korjaaminen söisi eläkevarantojamme jo muutamien vuosien päästä kestämättömän paljon. Eläkeikäisten määrä kasvaa koko ajan ja samaan aikaan työtätekevien määrä vähenee. Eläkelupauksia on tehty myös nuoremmille sukupolville. Jo nyt eläkerahastojen tuottoja tarvitaan, koska kerätyt työeläkemaksut eivät yksin riitä eläkkeiden maksuun.

Monet ehdokkaat ovat valmiita lupaamaan kaiken mahdollisen, mitä äänestäjät pyytävät. Näin tapahtui erityisesti naapuriteltassa, jossa perussuomalaiset grillimakkaraa tarjotessaan vakuuttivat potentiaalisia äänestäjiään. Kaikki hoituu ja rahaa on vaikka mihin, kestävyysvajeesta ei ollut tietoakaan. Kannatan näin vaalien allakin rehellisyyttä ja vastuullisuutta. En yksinkertaisesti voi luvata sellaista, jonka en usko seuraavan neljän vuoden aikana toteutuvan.

Iltapäivällä sain vierailla Mikkelin Karjalaisten kokouksessa. Olin hyvin otettu, että sain kutsun tulla esittäytymään ja kertomaan omista karjalaisista juuristani. Tuntui hyvältä pohtia ääneen omaa suhdettaan karjalaisuuteen. Karjalasta puhuttiin minun lapsuudessani paljon, mutta evakkotarinoita ei minulle juuri kerrottu. Jotain ikävää ja raskasta niihin puheisiin aina liittyi. Mutta karjalaisuuteen liittyi aina myös paljon iloa ja läheisyyttä. Karjalaiset ovat hyvin sosiaalisia ja välittäviä. Anna-mummin luokse kokoontui koko suku usein ja säännöllisesti. Huolenpitoa ja aitoa välittämistä opin jo lapsena.

Juttutuokio Mikkelin Karjalaisten kanssa oli hyvin lämmin ja välitön. Jotain jännää yhteenkuuluvuutta tunsin entuudestaan osittain vieraiden mikkeliläisten kanssa. Olen oikein ylpeä karjalaisista juuristani. Harmi etten pääse isäni kanssa aiheesta enää keskustelemaan.

Jaa artikkeli

Kommentit (1)

Jätä kommentti


Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto