Blogi

Keskustan tolkku on kateissa?

Kun talouden haasteet ovat suuria, tarvitaan isoja päätöksiä. Niitä on tällä hallituskaudella tehty. Vääntö on ollut kovaa, mutta päätöksiä talouden sopeuttamiseksi ja julkisen talouden tasapainon korjaamiseksi vaan syntyy. Sotesopu on tärkeä saavutus ja kertoo siitä, että Suomessa kyetään laajaan vastuunkantoon silloin kun isänmaan etu sellaista asennetta vaatii. Tästä kiitos oppositiopuolueille.

Laajempaa yhteistä näkemystä tarvittaisiin myös talouden ison kuvan hahmottamisessa. Keskustan talouslinjaukset ovat herättäneet kovasti hämmennystä. Vastuullisena talousosaajana tunnetun puoluejohtaja Juha Sipilän ja muiden keskustalaisten lausunnot ovat olleet viime aikoina kovin ristiriitaisia. Välillä on haluttu lisää velkaa, välillä rajuja leikkauksia ja välillä valtion talouden taakka hoituu omaisuutta myymällä ja kasvupanostuksilla. Edes peruslinjaus siitä, haluaako puolue lisää velkaa, vai lyhentää sitä, ei ole selvä. Ja varsinkin kun keskustalainen puhuja vaihtuu tai tilaisuus vaihtuu, aivan liian usein myös talouspolitiikan linja on vaihtunut.

Vielä viime joulukuussa hallituksen kantaessa huolta velkaantumisesta, Keskusta esitti omassa varjobudjetissaan kuluvalle vuodelle runsaasti lisämenoja sekä vastusti lähes kaikkia esitettyjä säästöjä. Keskustan esitykset olisivat valtiovarainministeriön arvion mukaan lisänneet valtion velanottoa 1-2 miljardin edestä. Samaan aikaan talousmies Sipilä vaati hallitusta tekemään lisäsäästöjä budjettiin. Puheenjohtaja vaatii siis yhtä ja samaan aikaan eduskuntaryhmä teki päinvastaisia esityksiä.

Maaliskuussa Sipilä kritisoi valtiovarainministeriön asettamaa kolmen miljardin leikkaustavoitetta liian pieneksi ja vaati jopa 8 miljardin lisäleikkauksia seuraavan kuuden vuoden aikana. Koko kestävyysvajeen hoitaminen sopeutuksin olisi hyvin raju toimenpide ja leikkaisi hyvinvointiamme sekä orastavaa talouden kasvua reippaasti. Sipilän vaatimuksesta säästöjä ja leikkauksia olisi siis tehty paljon rankemmin kuin hallitus on esittänyt.

Viime viikolla kehysriihikeskustelussa Sipilä esitti taas uuden mallin. Hänen mukaansa velkaantuminen pääasiassa taittuu lisäämällä reilusti panostuksia kasvuun. Hallitukselle on koko ajan ollut selvää että orastavaa kasvua pitää tukea, mutta hokkuspokkustemppuja reippaan kasvun synnyttämiseksi ei Suomella ole, varsinkin kun kasvu lähialueillamme on vielä heikkoa ja Venäjällä erityisen epävarmaa. Silti kasvuponnisteluja ja työtä uusien työpaikkojen synnyttämiseksi on jatkettava määrätietoisesti hallituksen jo linjaamilla keinoilla.

Viime viikon eduskuntakeskusteluista syntyi siis edelleen epävarma kuva keskustan talouslinjasta, mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin leijumaan käsitys, että keskusta piti hallituksen sopeutuksen tasoa sekä menoleikkausten ja veronkorotusten suhdetta oikeantasoisena. Tämä oli kanta siis kuluneella viikolla.

Keskustan talouspolitiikan vaihtoehdoista on muodostunut sekava mielikuva. Selkeä linja velkaantumisen taittamiseksi ja talouden kestävyyden rakentamiseksi puuttuu yhä.
Hallituksen jo tekemien päätösten yksityiskohtien repimisen sijaan olisi hyvä kuulla konkreettisia ehdotuksia. Tähän mennessä olemme kuulleet vain mistä ei saa säästää.

Hämmentävää on, että keskusta on vahvasti profiloitunut lapsilisäasiassa. Kaikista kymmenistä ikävistä leikkauskohteista ja veronkorotuksista tikun nokkaan on nostettu juuri lapsilisät. Leikkaus koskettaa monia perheitä, mutta ne joita se aidosti arjessa koskettaa tuetaan monin muin arvokkain tavoin. Näistä laadukkaat lapsiperheiden palvelut ovat kaikkein keskeisimpiä, samoin tulonsiirrot kaikkein eniten tukea tarvitseville perheille.

On myös selvää, että jokainen yksittäinen säästö sattuu. Ne on silti tehtävä, sillä sopeutustoimet ovat kokonaisuus jotka pitemmällä aikavälillä korjaavat talouttamme vahvemmaksi. Laskua tämän päivän velkaantumisesta emme halua siirtää lapsillemme. Kovin monessa perheessä ymmärretäänkin miksi 8 euron kuukausittainen leikkaus lapsilisään juuri nyt pitää tehdä.

Jos hämmennystä on herättänyt keskustan talouslinja, niin vähintään yhtä hämmentävää on seurata keskustan eurovaalilinjaa. Ristiriidat  yksittäisten eurovaaliehdokkaiden
mielipiteiden välillä ovat suuria. Myös linjaerot Suomen keskustan ja eurooppalaisen emopuolueen ALDE:n välillä ovat erikoisia. Eurooppa-puolueen esittämä maataloustukien leikkaaminen ei oikein istu kotimaan keskustan tavoitteisiin.

Ja hämmennystä herättää myös turvallisuuspoliittinen keskustelu puolueen sisällä. Eurovaaliehdokas Pentikäinen heiluttaa Nato-lippua, kokeneemmat konkarit eivät edes halua puhua aiheesta.  Puoluejohtaja Sipilä taiteilee siinä välissä ja joutuu muokkaamaan Nato-kantaansa lähinnä laimeaksi. Jos keskustasta olisi kiinni, aiheesta ei tällä hetkellä edes keskusteltaisi.

Ja lopuksi. Jos ei ole selkeää ja helppoa kuuden ( nyt viiden) puolueen kannanmuodostus hallituksessa, niin ei se aina ole helppoa yhden puolueen sisälläkään. Näin siitä huolimatta, että ideologiset erot ovat lähtökohtaisesti keskustan sisällä hallituksen äärilaitoihin verrattuna minimaalisia.

Jaa artikkeli

Kommentit (0)

Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto