Blogi

Yhteisen pöydän ääreen

Uusin viime viikolla jo aiemmin maakuntavaltuustossa tekemäni esityksen siitä, että maakunnan kolmen kaupungin johto ja kansanedustajat kokoontuisivat yhteisen pöydän ääreen. Olen iloinen, että esitys sai nyt tukea ja positiivista palutetta. Nyt viimein yhteinen aikakin alkaa löytyä. Kuulemani mukaan tapaaminen on miltei historiallinen, koska tällaista ei kukaan muista aiemmin järjestetyn.

On välttämätöntä, että istumme alas rauhassa ilman sarvia ja hampaita. Hyvä olisi jos myös menneisyyden painolasti jätettäisiin kotikaupunkiin. On välttämätöntä, että keskitymme välillä asioihin, jotka yhdistävät ja ovat meille tulevan menestyksen mahdollisuuksia.

Nurkkakuntaisuus on täällä Etelä-Savossa erityisen vahvaa. Seudut ovat itse kaivamissaan poteroissa, eivät luota toisiinsa ja luovat negatiivisuudella uusia esteitä yhteistyölle.Välillä tuntuu, että maakunnassa ei huomata että maailma ja Suomi ympärillä muuttuu, halusimme sitä tai emme. Valtion hallinto kevenee, nuorten ja koulutuspaikkojen määrä vähenee. Uudet työpaikat syntyvät pääosin pieniin yrityksiin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa väestön ikääntyessä. Tarve yhteiselle tekemiselle, tietojärjestelmille ja tulevaisuustyölle on suuri.

Maakunnassa on luottamuspula. Se juontaa kauas ja on syvällä. Historiasta ja liikenneväylistä on haettu syytä eripuralle. Savonlinnan loistokas kausi Saimaan vesiliikenteen risteysasemana toi loistoa. Liikenteen siirtyessä kumipyörille Mikkelin saavutettavuus ja sijainti muuttui keskeiseksi. Valtion hallinnollisilla päätöksillä Mikkelin asema koheni. Syyllinen maakunnan itäisen osan loiston ehtymiseen, ei ollut Mikkeli vaan yhteiskunnan kehittyminen.

Olivatpa syyt mitä tahansa, niitä ei oikeastaan enää pitäisi muistella. Moninapaisuutta ja eripuraa on muissakin maakunnissa, mutta meillä juopa on estänyt maakuntaa kehittymästä, huolimatta siitä että maantieteellinen sijaintimme on erinomainen. Aivan liikaa on käytetty energiaa ja henkilötyövuosia rakenteiden, menneisyyden puolustamiseen. Tämä kaikki on pois innosta kehittää, luoda uutta ja rakentaa tulevaisuutta.

Viime viikolla me kansanedustajat kuulimme maakunnan molempien sairaanhoitopiirien ammattilaisia ja johtoa. Heillä ei ollut epäilystäkään sitä etteikö sairaanhoitopiirien yhteistyötä kannattaisi edelleen syventää. Lääketieteellistä yhteistyötä on jo tehty vuosia ja äskettäin on myös luotu yhteinen tietojärjestelmä, joka helpottaa potilastietojen liikuttelua ja tuo molemmille piireille kustannussäästöjä. Järjestelmä on kaikessa hiljaisuudessa otettu käyttöön.

Parempia palveluja, potilasturvallisuutta vähemmillä kustannuksilla olisi saatavissa jos yhteistyötä ja työnjakoa edeleen kehitettäisiin. Painopistettä saataisiin valtakunnan linjaustenkin mukaisesti siirrettyä perusterveydenhuoltoon. Nyt rahaa palaa erityisesti Itä- Savossa erittäin kalliiden ostolääkärien palkkioihin.

Odotan paljon yhteiseltä tapaamiselta. Poliitikkojen ja virkamiesten on ajettava kuntalaisten parasta. Työ on hankalaa, jos maakunnan ääni on kovin epäyhtenäinen. On selvää, että joka seudulla on omia tavoitteitaan, mutta joka asiassa maakunnalla ei voi olla kolmea ääntä. Yhtenäisempi edunvalvonta on tehokkaampaa ja ääni kuuluu maakunnan ulkopuolella paremmin.

Jaa artikkeli

Kommentit (0)

Viimeisimmät blogikirjoitukset

Blogi
arkisto