Koti on hyvä paikka
Vaalien jälkeinen humu alkaa asettua arjeksi. Oli mukavaa, kun äänten tarkastuslaskennassa sain vielä lähes 30 ääntä lisää. Missä lie olleet kadoksissa ja keneltä pois, en vielä tiedä. Hiukan ihmetyttää kyllä, 30 ääntä reilusta kolmesta sadasta on paljon, lähes 10 %. Näiden hukassa olleiden äänien löydyttyä nousin kokoomuslistalla kolmanneksi. Tästä olen tietenkin oikein iloinen.
Eduskunta on tämän viikon istuntotauolla, on kuulumma perinteinen perunannostotauko. Moniko meistä lie perunoita tällä viikolla nostelee. Itselläni ainakin viikko menee kotikaupungin tulevia haasteita pohtiessa sekä keskusteluissa uuden valtuustoryhmän jäsenten kanssa.
Olen myös nauttinut kotona olemisesta. On mukavaa, kun 17- ja 18-vuotiaat tyttäreni tulevat koulusta kotiin. On kiva kuulla tuoreeltaan kuulumiset ja osallistua nuorten naisten elämän arvojen pohdintaan. Välillä stressaa kokeet, välillä tyhmä takki ja välillä oma naama. Välillä puhutaan fysiikan mysteereistä tai pohditaan, mitä on kestävä kehitys englanniksi.
Kun nyt kotoa olen paljon poissa niin tätä kotona oloa on tietenkin oppinut arvostamaan uudella tavalla. On ihanaa, että on paikka, jossa voi olla oma itsensä omine hyvine ja huonoinen puolineen. Kodin tulisikin olla paikka, jonne voi käpertyä, kun maailmalla tuulee. Valitettavasti näin ei kuitenkaan aina ole. Koti on monelle se turvaton paikka. Moni lapsi ja aikuinenkin pelkää omassa kodissaan. Se on jotenkin poikkeuksellisen kauheaa. On jotenkin ymmärrettävää, että ihminen pelkää kadulla, lentokoneessa tai sairaalassa. Mutta oman kodin pitäisi olla se ihana ja rauhallinen paikka, kuten laulussa sanotaan.
Aamun uutiset lehdessä olivat taas karmeaa luettavaa. Epätoivoisia tekoja kodin seinien sisällä. Aikuisen epätoivo on tuhonnut monen lapsen tulevaisuuden. On jotenkin turta ja sanaton olo. Mitä oikein on tapahtumassa? Mikä meitä oikein vaivaa? Miten epätoivo voi olla noin suurta, että omien lasten hyvinvointi jää toiseksi?
Kommentit (3)