Nato, EU vai Pohjoismainen yhteistyö?

Sain kunnian avata alueellisen maanpuolustuskurssin tänään Mikkelissä. Tällä hetkellä turvallisuus ja isänmaan puolustaminen kiinnostavat poikkeuksellisen paljon. Ukrainan kriisi ja Venäjän toimet ovat saaneet monet tuntemaan epävarrmuutta vaikka mitään uhkaa Suomeen ei kohdistukaan.

Turvalisuuden varmistaminen on pitkäjänteistä työtä. Puolustusvoimauudistus etenee, säästöt hankaloittavat materiaalihankintoja ja kansainvälinen puolustusyhteistyö on tärkeää. Monet rajat ylittävät uhat, kuten kyberhyökkäykset, terrorismi, ympäristökatastrofit vaativat uudenlaista varautumista. Yhteistyö uhkien torjumiseksi on Suomen kaltaisille pienille maille välttämätöntä.

Pohjoismainen yhteistyö on yksi tapa vahvistaa turvallisuutta. Mutta mitä se oikeasti on? Keskustapuolue tiedotti viime viikolla uudesta turvallisuuspoiliittisesta ohjelmastaan. Siinä korostettiin yhteistä Pohjolan turvallisuutta. Jäin miettimään, mitä sillä tarkoitetaan, mitkä maat siihen kuuluvat. Tanska ja Norja ovat Naton jäseniä. Ruotsi kaltaisemme Naton kumppanimaa.

Puolustusyhteistyössä Ruotsin kanssa saavutetaan hyötyjä. Ruotsilla on vahvat meri- ja ilmavoimat. Sen sijaan maavoimat ja  yleinen asevelvollisuus on siellä ajettu alas, samoin alueellinen puolustus. Viime aikoina Itämeren turvallisuuden lisäämiseksi Gotlannin puolustusta on nyt vahvistettu. Parlamenttivaalien alla lähes kaikki puolueet vaativat panostuksia puolustukseen. Myös Nato-keskustelu käy naapurimaassa vilkkaana. Ruotsalaisten aiempaa vahvaa näkemystä siitä, että tällä pallonpuoliskolla sotia ei enää syty, on kyseenalaistettu.

Myös Suomessa on syytä käydä avointa, faktoihin perustuvaa keskustelua puolustuksesta. Yhteistyö Ruotsin kanssa ei tarjoa sitä turvaa mitä Nato-jäsenyys toisi. EU:n puolustusyhteistyö on lähes olematonta. Suurin osa EU-maistahan on Naton jäsenmaita. Selvää on, että jatkossakin Nato puolustaa vain jäseniään. Rauhankumppanuus ei takaa mitään.  Nato-yhteistyö maksaa Suomelle, mutta käytännössä se tarkoittaa vain yhteisiä harjoituksia ja yhteisen tilannekuvan muodostamista, ei turvaa eikä pääsyä niihin pöytiin, joissa asioita päätetään.

Suomessa on syytä käydä avointa keskustelua myös Natosta ja siitä mitä jäsenyys meille tarkoittaisi. On selvää, että jäsenyydelle tarvitaan suomalaisten vahva tuki. Jostakin syystä sekä keskustapuolue että demarit haluaisivat juuri nyt kieltää keskustelun Natosta. Mutta koska turvallisuusasiat kiinnostavat suomalaisia, niistä on myös saatava avoimesti keskustella. Ei ole mitään syytä vetää suomettumisen viittaa hartioille.

Kokoomuksella on selvä kanta Nato-jäsenyyden puolesta. Se lisäisi mielestämme turvallisuutta ja vahvistaisi puolustuskykyämme. Suomalaisten onkin seurattava Ruotsin turvallisuuskeskustelua aktiivisesti. Sellaista tilannetta ei saa syntyä, että Ruotsi liittyisi Natoon ja Suomi ei. Tuolloin emme olisi enää toisen pohjoismaan kanssa samassa viiteryhmässä vaan aivan toisessa porukassa. Maantieteelle emme voi mitään, mutta viisaita, kauaskantoisia päätöksiä turvallisuutemme puolesta se ei estä meitä tekemästä.