100 puheenvuoroa Euroopasta
Terveisiä Brysselistä. Tänään oli Yleisten asioiden neuvosto, jossa valmisteltiin erityisesti lokakuun Eurooppa-neuvostoa. Huippukokouksen ykkösjuttuna on energia- ja ilmastopaketti 2030.
Itse totesin, että toivottavasti EU pääsee sopuun tuolloin. Se olisi tärkeää sekä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan että talouden ennustettavuuden kannalta. EU:n tavoitteena on globaali ilmastosopimus. Suomi on valmis hyväksymään 40 prosentin yleisen päästövähennystavoitteen ajaen samalla kustannustehokasta mallia ei-päästökauppasektorin taakanjakoon ja selkeitä kannustimia liikenteen kehittyneiden biopolttoaineiden käytölle.
Puhuin myös suomalaisille EU-virkamiehille perinteikkäässä 100 puheenvuoroa Euroopasta -keskustelusarjassa. Kiitos Suomen EU-edustustolle erinomaisista järjestelyistä!
Puhuin tältä pohjalta.
100 puheenvuoroa Euroopasta: Kauppakansaa – eurooppalaisia arvojamme myymättä
Arvoisa pysyvä edustaja, hyvät suomalaiset EU-virkamiehet, hyvät ystävät,
On ilo ja kunnia olla puhumassa teille tänään.
Ensinnäkin on kunnia olla puhumassa tässä puhesarjassa. Tämä on jo pitkä perinne. Puhujat ovat olleet nimekkäitä. On kunnia saada pitää 31. puhe tässä sarjassa.
Toiseksi on kunnia puhua juuri teille. Olen ollut uudessa tehtävässäni nyt muutaman kuukauden. Pyrin luomaan mahdollisimman mutkattoman suhteen Brysseliin. Siksi on kunnia päästä puhumaan juuri teille, tämän kaupungin ammattilaisille.
Kolmanneksi, täällä on ilo puhua. Teille minun ei tarvitse perustella EU:n hyveitä. Teille minun ei tarvitse vakuutella, että Suomi 2010-luvulla on parempi paikka kun Suomi 80-luvulla, jolloin maitotuotteita valitessasi jouduit aina tyytymään yhteen maitomerkkiin ja jolloin idän kauppa oli vielä taloutemme selkäranka – vaikka elintarvikkeet ja idänkauppa ovat jälleen ajankohtaisia.
Teistä moni aloitti EU-virkamiehenä heti Suomen EU-jäsenyyden alusta vuonna 1995. Tetunnette järjestelmän kaikkine hyveineen ja vikoineen. Olette itse olleet sitä Brysselistä käsin rakentamassa. Siksi on ilo olla täällä.
***
Ikävä kyllä kaikki eivät ole tästä samaa mieltä. Minusta tuntuu, että meillä on aiempaa enemmän ihmisiä, jotka haluaisivat palata ajassa taaksepäin. Nationalismi nostaa päätään.
Halutaan Suomi pois eurosta. Ei mielellään auteta muita EU-maita. Vastustetaan maahanmuuttoa. Haikaillaan Kekkosen aikaa ja nähtäisiin Suomi mieluiten idän ja lännen välimaastossa.
Jotain samantyyppistä on tapahtumassa koko Euroopassa.
Ruotsin vaalien suurin voittaja oli maahanmuuttovastainen Ruotsidemokraatit.
Kevään EU-vaaleissa pärjäsivät sellaiset puolueet kun Ranskan Kansallinen Rintama.
Iso-Britannia harkitsee vakavissaan eroa Euroopan unionista, samalla kun taistelee sisäisen yhtenäisyytensä puolesta.
Kansalaisjärjestöt ympäri Eurooppaa kampanjoivat voimalla EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasopimusta vastaan.
EU:ssa on jäsenmaita, jotka eivät ainakaan puheissaan näytä kunnioittavan eurooppalaisia arvoja.
Venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta ja horjuttanut Euroopan yhteistä turvallisuutta.
Yhteiset arvomme ovat koetuksella niin sisältä kuin ulkoakinpäin.
***
Mutta arvomme eivät ole kaupan. Eiväthän?
Esitän kolme ajankohtaista väitettä yhteisten eurooppalaisten arvojemme puolesta:
1. Euroopalle tärkeitä arvoja ei ole myyty yksittäisten poliittisten, taloudellisten ja kansallisten etujen alttarilla.
2. Olemme vahvoja vain pysymällä uskollisina arvoillemme.
3. Omassa jutussamme on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia.
Esitän väitteet Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä, jonka salkku on poikkeus ministerien joukossa. Tehtävänä ei ole jakaa rahaa eri tahoille valtion budjetista. Tehtävänä on luoda taloudellisia mahdollisuuksia paitsi ulkomaisin investoinnein ja ulkomaankaupalla, niin myös edistämällä EU:n sisämarkkinoita.
Esitän väitteet myös entisenä kauppiaana ja ikuisena optimistina. Yrittäjä ei haikaile kuviteltua mennyttä suuruutta ja menetettyjä mahdollisuuksia, vaan katsoo eteensä herkkänä uusille mahdollisuuksille niitä myös itse luoden. Minulle lasi on aina puoliksi täynnä.
***
Väite 1: Euroopalle tärkeitä arvoja ei ole myyty yksittäisten poliittisten, taloudellisten ja kansallisten etujen alttarilla.
Viime aikoina on kuullut väitettävän muun muassa, että EU on hajanainen Ukrainan kriisin edessä. Sanotaan, että yksittäiset kansalliset edut lopulta päihittävät EU-rintaman. Putinin sanotaan pelaavan näillä korteilla.
Asiaa voidaan tarkastella Suomen näkökulmasta. Suomi on johdonmukaisesti todennut, että Venäjä rikkoo Ukrainassa kansainvälistä oikeutta ja lukuisia yhdessä sovittuja periaatteita, kuten ETYKin päätösasiakirjaa.
Olemme korostaneet neuvotteluratkaisun välttämättömyyttä ja edellyttäneet, että Venäjä lopettaa separatistiryhmien tukemisen.
Olemme myös olleet valmiita asteittain kiristyviin taloudellisiin vastatoimiin, ellei Venäjä muuta toimintalinjaansa.
Suomelle on koko ajan ollut tärkeää myös se, että EU pysyy ulkopolitiikassaan yhtenäisenä.
Samalla olemme tietenkin varjelleet etuamme ja pyrkineet siihen, että vaikutukset ovat meille mahdollisimman vähäiset.
Tämä on luonnollista: EU on pyrkinyt suunnittelemaan omat pakotteensa huolellisesti niin, että ne eivät kohdistu tavallisiin venäläisiin eivätkä EU-maihin itseensä ja että kielteiset taloudelliset vaikutukset jakautuisivat tasapuolisesti.
Tietenkin kaikki jäsenmaat tarkastelevat pakotteita omista näkökulmistaan. Näkökulmia on 28.Olennaista on, että se tapahtuu EU-puitteissa. Erilaisia näkökulmia on esitetty, oli kyse sitten pakotteiden sisällöstä tai ajoituksesta. Samalla päätöksiä on kuitenkin syntynyt.
Ukrainan kriisissä EU on ollut kiitettävän yhtenäinen.
EU:n jäsenenäkin Suomi tekee politiikkaa itsenäisesti, omista lähtökohdistaan, toki unionin yhtenäisyyttä vaalien.
Linda Jakobsson on kuvannut erästä vuonna 1997 käymäänsä keskustelua isänsä Max Jabobssonin kanssa. Keskustelun aiheena oli Suomen liittyminen Euroopan unioniin. Yhtäkkiä, kesken kävelyretken, Max Jakobson oli pysähtynyt ja todennut tyttärelleen: ”kuulehan, olen vasta aivan viime aikoina ymmärtänyt, että ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana Suomi on nyt todella itsenäinen”.
***
Toinen ajankohtainen esimerkki on ilmasto- ja energiapolitiikka. Maailmassa vallitsee kohtuullinen yksimielisyys siitä, että jotain tarvitsisi niin sanotusti tehdä. YK:n pääsihteeri kiteytti viime viikolla, että B-suunnitelmille ei ole varaa, sillä meillä ei ole B-planeettaa. On vain yksi maapallo.
EU pyrkii vastaamaan haasteeseen. Ensin asetettiin tavoite päästöjen 20% vähennyksistä vuoteen 2020, seuraavaksi otettaneen komission ehdotuksen mukainen askel 40% vähennyksistä 2030 mennessä. Lisäksi Eurooppa-neuvosto on aiemmin linjannut, että EU vähentää päästöjään 80-95% vuoteen 2050 mennessä.
EU päättää omasta linjastaan lokakuun huippukokouksessa. Ja kuten pakotepolitiikassa, ja kaikessa muussakin EU-politiikassa, yleisesti tunnustetun tavoitteen rinnalle tulevat 28 näkökulmaa kunkin omista intresseistä.
Esitetään kysymys, että mitä järkeä juuri tässä tilanteessa on lisätä kunnianhimoa ilmastopolitiikassa samaan aikaan kun talous sakkaa ja kilpailukykymme on koetuksella. Samalla ehkä muistutetaan siitä, että EU:n päästöosuus on vain noin 11% maailman päästöistä.
Jyrkimmissä kannanotoissa annetaan ehkä ymmärtää, että olisi parempi olla tekemättä mitään.
Silti veikkaan tässäkin yhteisen rintaman löytyvän. Lähtökohtana on komission esittämä 40% päästövähennystavoite. Eikä ympäristöarvoa näin ollen myydä yksittäisille intresseille.
***
Kolmas pysyvästi ajankohtainen esimerkki on vapaakauppa. Monenkeskisen WTO-raiteen takkutessa nyt edistytään kahdenvälisillä sopimuksilla. Silti viime viikolla tavatessani WTO:n pääjohtaja Azevêdon oli henki Balin paketin toteuttamisesta yhä realistisen optimistinen. Kukaan ei ole luovuttanut ja juuri näinä viikkoina tehdään paljon töitä etenemisen eteen.
Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin edetä Yhdysvaltojen kanssa. Kyseessä on merkittävin vapaakauppaneuvottelu ikinä missään. Euroopan komissio on laskenut, että sopimus loisi Eurooppaan satoja tuhansia uusia työpaikkoja. Jokaisen eurooppalaisen perheen on arvioitu hyötyvän noin 545 euron verran.
Ennusteet ovat toki aina ennusteita. On kuitenkin tunnettua, että EU:n ja USA:n taloudet kattavat noin 60% maailman BKT:stä. Pienetkin nytkähdykset tässä kauppasuhteessa ovat itsestään selvästi aina merkittäviä.
EU:n ja USA:n sopimus on tilaisuus, jota meidän ei yksinkertaisesti kannata hukata. Yhdysvallat on EU:n selvästi suurin vientimarkkina. Samalla se tarjoaa hyvät näkymät myös suomalaisille yrityksille, sekä suurille että pienemmille.
Neuvottelujen aikana on kannettu huolta milloin työelämän säännöistä, milloin ruokaturvallisuudesta ja milloin kansallisesta juridisesta toimivallasta. Tässä ei ole mitään uutta. Kaupan esteitä purkaessa on luonnollista huolehtia, että se tapahtuu omin ehdoin.
Samalla keskustelu etenee väärinkäsitysten voimin. Markkinoiden avaaminen ei tarkoita niitä säätelevien lakien sivuuttamista. Markkinoiden avaaminen ei rajoita oikeutta nostaa standardejamme esimerkiksi työsuojelussa tai ympäristönsuojelussa. Vapaakaupan avainsana on syrjimättömyys: se, että yritykset voivat toimia samoin säännöin riippumatta alkuperästään.
EU ei ole muuttamassa GMO-ruokaa koskevaa lainsäädäntöään. EU ei ole myymässä arvojaan.
Väite 2: Olemme vahvoja vain pysymällä uskollisina arvoillemme.
Edelliset esimerkit mielessäni väitän, että uskollisuus omille arvoille ei ole vain arvovalinta. Se myös kannattaa ja on intressiemme mukaista.
Ensimmäinen esimerkkini koski Ukrainaa. Emme voi, emmekä halua ummistaa silmiämme voimapolitiikalta. EU:n identiteetti, sen olemassaolon tarkoitus, on vastine vanhakantaiselle voimapolitiikalle. Samalla kansainvälinen oikeus ja järjestys ovat pienen maan turva. Niistä ei voi antaa periksi.
On hyvä pitää mielessä tilanteen mittasuhteet.
Venäjän osuus Suomen tavarakaupasta on alle 10 prosenttia ja trendi on ollut laskeva jo ennen pakotteita. EU:n omat pakotteet koskevat vain alle prosenttia Suomen viennistä Venäjälle. Näin on asian laita siis Venäjän viennistä erityisen riippuvaisen Suomen kohdalla.
Elämme keskinäisriippuvuuksien maailmassa, mutta Suomen esimerkkiin nojaten Venäjä on riippuvaisempi EU:sta kuin EU on Venäjästä. Venäjän munat ovat voimapolitiikan, autoritatiivisen yhteiskunnan ja fossiilisten polttoaineiden korissa.
Avoin yhteiskunta, kansainvälisyys ja monipuolinen talous voittavat vääjäämättä. Nämä eivät siis ole vain arvojamme, vaan myös intressejämme. Samalla kriisi kannustaa meitä vähentämään riippuvuuttamme Venäjään entisestään, kuinkas muutenkaan kuin ajaen keskeisiä hankkeitamme entistäkin tarmokkaammin.
***
Tästä pääsemme vapaakauppaan. Erityisesti EU:n ja USA:n väliset neuvottelut, tuttavallisemmin tapaus TTIP, on merkitykseltään megaluokkaa ei pelkästään taloudellisesti, vaan myös länsimaisten standardien kannalta.
Maailmanmittakaavassa kyse ei ole valinnasta yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten standardien välillä, vaan valinnasta länsimaisten ja muiden standardien välillä. Siis siitä, sovelletaanko maailmankaupassa jatkossa länsimaisia tai jonkun muun sanelemia laatuvaatimuksia. Jos EU ja Yhdysvallat pääsevät sopuun, ne muodostavat maailman ylivoimaisesti suurimman talousalueen. Samalla ne asettavat maailmanlaajuisen perustason työelämän sääntöihin, ympäristönsuojeluun, kuluttajan suojaan, ja niin edelleen.
Tämä on sekä arvojemme edistämistä että taatusti etumme.
***
Standardeista saamme aasinsillan esimerkkiini energia- ja ilmastopolitiikasta. Meidän on jatkettava ilmastonmuutoksen hidastamista vielä kun se mahdollista.
Samalla emme halua ajaa teollisuutta pois Euroopasta ja lisätä jo entisestään pahaa työttömyyttä.EU:n toimet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi eivät saa olla kuolinisku eurooppalaiselle teollisuudelle.
Eikä niin tarvitse olla. Kunnianhimoisilla, samalla järkevillä linjauksilla Eurooppa tekee osansa ja luo painetta muille, säilyttäen oman taloudellisen kilpailukykynsä. Samalla energiatehokkuutta ja omavaraisuutta lisäten sekä riippuvuutta muista vähentäen.
Toimimalla viisaasti ja nopeasti Eurooppa vastaa nopeasti kasvavaan tarpeeseen luoda entistä puhtaampia ja energiatehokkaampia ratkaisuja maailman tarpeisiin.
Nokia on ehkä kulunut esimerkki. Se toimi kuitenkin rahasamponamme osin sen turvin, että Suomessa oltiin etunojassa GSM-standardin luomisessa. En näe mitään syytä, miksi ympäristökysymyksiin ja –teknologiaan ei pätisi sama logiikka – etenkin maailmassa, jossa eräin paikoin puhdas ilma ja vesi esiintyvät ennemmin oppikirjoissa kuin todellisuudessa.
Harva asia on joko-tai, vaan pikemminkin sekä-että. Tämä pätee myös ympäristöön ja kilpailukykyyn.
Väite 3: Omassa jutussamme on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia.
Suomalaiset EU-virkamiehet ja suomalainen Eurooppa-ministeri lienevät yhtä mieltä siitä, että liian usein julkisessa keskustelussa kerrotaan EU:n todellisista tai kuvitelluista kummajaisuuksista. Liian vähän puolestaan on puhetta EU:n hyödyistä.
Kasvu ja kilpailukyky on tunnustettu Euroopan ykkösprioriteetiksi. Tämä on noteerattu sekä kesäkuun huippukokouksen hyväksymässä strategisessa agendassa, että Junckerin suuntaviivoissa tuleville vuosille.
EU:n ei pidä luvata liikoja. Hyvinvointivaltio on jäsenmaiden vastuulla. EU voi osaltaan kuitenkin kehittää puitteita kasvulle ja kilpailukyvylle.
Tavoitteena tulee olla eurooppalaisen elintason ylläpito. Merkel on esittänyt 50-25-7 –dilemmansa: kun EU edustaa 7% maailman väestöstä, 25% tuotannosta ja 50% sosiaalimenoista, pitää olla hyvässä taloudellisessa iskussa. Tässä EU voi olla avuksi.
Kääntäen: toimimattomuus EU-tasolla maksaa. Euroopan parlamentin taannoisessa koosteessa ”Mapping the Cost of Non-Europe 2014-19” päädyttiin arvioon 800 miljardin käyttämättömästä potentiaalista eli peräti 6% EU:n BKT:sta.
Katsauksen mukaan suurin potentiaali on keskeneräisissä digitaalisissa sisämarkkinoissa ja yleisemmin sisämarkkinoiden kehittämisessä. Viime kädessä potentiaali saadaan hyödynnettyä yhden EU-säädöksen korvatessa 28 kansallista lainsäädäntöä.
Samalla joskus Brysselissä hyvältä tuntuva idea ei toimikaan käytännön tasolla. Vaalikeskusteluissa julistettiin, että EU:n tulee olla ”Big in big things and small in small” – puoluekantaan katsomatta. Säädösten toimivuus on tulevan komission varapuheenjohtajan , YAN-kollegani Frans Timmermansin, portfoliossa. ”Normitalkoista” puhutaan myös Suomessa.
Hyvä, että puhutaan. Kaiken lainsäädännön tulee olla tarkoituksenmukaista perustuen vaikutusarvioihin ja välttäen päällekkäisyyksiä ja liikaa yksityiskohtaisuutta.
Keskusteltaessa käyttämättömästä potentiaalista mielessäni on erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten näkökulma. Näitä on EU:ssa miltei 21 miljoonaa. Valtaosa yksityisen sektorin työpaikoista on pk-yrityksissä. Samoin valtaosa uusista työpaikoista luodaan niissä.
Samalla pienelle rajan ylittäminen on isompi juttu. Samalla pienelle yksittäisten säädösten suhteellinen kuormittavuus on suurempaa. Ajatusleikkinä: mikäli helpotukset näissä auttaisivat työllistämään yhden henkilön per pk-yritys, yhteisvaluutta-alueen 19 miljoonan työttömyysongelma olisi ratkaistu.
Ajatusleikki on ehkä keinotekoinen, mutta luo kuvan yhteisten sisämarkkinoiden ja lainsäädännön kehittämisen merkityksestä.
***
Hyvät ystävät,
Olen esittänyt edellä EU:n arvojen olevan koetuksella. Olen väittänyt niiden kuitenkin pitäneen pintansa. Esimerkkeinä esitin Ukrainan, vapaakaupan ja ilmasto- ja energiapolitiikan. Väitin arvojen puolustamisen olevan paitsi hienoa, myös kannattavaa. Ja lopuksi yrittäjäminäni optimistisuus halusi kiinnittää huomionsa Euroopan käyttämättömään potentiaaliin.
Haluan päättää muutamaan sanaan optimismista.
Suomalaisten vahvuudeksi voi varmasti sanoa terveen kriittisyyden ja ylpistymättömyyden. Pyrimme aina kehittämään yhteiskuntaamme paremmaksi, emmekä tyydy hyviin sijoituksiin eri maiden vertailuissa. Joskus kieltäydymme kuitenkin näkemästä kaikki ne hyvät asiat jotka olemme saaneet aikaan ja suurentelemme tarpeettomasti niitä uhkakuvia, joita näemme edessämme. Tämä ei ole hyvä asia.
Terve epäily johtaa toimintaan, tarpeeton pelko taas lamauttaa.
Turha pessimismi ja pahan päivän manailu on paitsi ikävää, myös vaarallista maamme maineelle. Kuka haluaa perustaa yrityksen tai investoida maahan, jossa edes sen omat kansalaiset eivät usko teon kannattavan?
Toivon, että vaikeina aikoina näemme haasteet ja vaikeudet kirkkaasti, mutta emme vaivu epätoivoon. Käärimme ennemmin hihamme ja ryhdymme yhdessä työhön.
Suomea ei ole koskaan rakennettu valituksella tai manaamisella. Se on rakennettu työllä ja teoilla.
Toivon optimismilleni olevan katetta. Siinä te olette paljon vartijoina. Toivon voimia arvokkaaseen työhönne. Toivon myös voivamme pitää yhteyttä jatkossakin.
Kiitos.
Kommentit (34)