Saahan lätkästä edelleen tykätä?

Tänään on suuri ja tärkeä urheilupäivä meille suomalaisille.Tänään ratkaistaan onko Suomi mukana MM-mitalipelessä.

Jääkiekko on kansallispelimme ja kaikkein seuratuin sekä suosituin urheilulaji. Keväisin MM-kisojen aikaan suomalaisten itsetuntoa punnitaan. Tänä keväänä paineet ovat erityisen suuria, kun alla on puolustettavana MM-kiekkomestaruus ja kotikisat.

Vaikka perheestäni löytyy aitoa"jääkiekkohulluutta", seuraan itse pelejä ja Suomen menestystä pragmaattisen ja rauhallisen viileästi. Suomen peleissä toki pulssini kiihtyy. Hockeybird on koiramme suosikkilelu.

Viime viikkoina olen suunnattomasti ihmetellyt negatiivisuutta, joka on pyörinyt kotikisojen yllä. Lehtien lööpeissä on suurimman huomion saanut kaikki muu kuin itse jääkiekko ja pelin tekijät. Lippujen hintapäivittely on toki ymmärrettävää, mutta sen saamat mittasuhteet ja uutisointi on ollut outoa. Samoin urheiluministerimme ulostulot liittyen kotikisoihin ovat olleet lapsellisia. Ministerin arvostuksella olisi suuri merkitys koko tapahtumalle.

Kansanedustajien jääkiekkoaktiivisuutta seurataan ahkerasti ja lehdissä päivitellään, kuka on mitäkin peliä ollut seuraamassa ja kenen kustannuksella. En ymmärrä tätä syyllistävää keskustelua. On luonnollista, että kansanedustajat ovat siellä missä muutkin suomalaiset. Ei kai voi olla tarkoitus, että vaalien jälkeen eristäydytään ja lopetetaan kaikenlainen keskustelu lobbaamisen pelossa.

Myös kansanedustaja voi syyllistyä lobbaamiseen.Esimerkiksi elinkeinoelämän edustajia tavatessani, on mitä erinomaisin tilaisuus aloittaa keskustelu naisten määrästä yritysten johtopaikoilla. Lobbaamista on kaikenlaista ja monenlaisissa tilanteissa. Ei voi olla haitaksi tärkeälle työlle, jos kansanedustaja pitää maalaisjärkeä mukanaan ja edelleen liikkuu siellä missä muutkin suomalaiset ja tykkää lätkästä.

Tämä tumma pilvi kotikisojen yllä ei voi olla vaikuttamatta Suomen joukkueeseen ja erityisesti  pelaajiin. He kaipaavat juuri nyt  tsemppihenkeä ja kannustusta. Negatiivinen keskustelu on vaikuttanut myös suureen jääkiekkakansaan. Onkohan kuitenkin edelleen sallittua tykätä lätkästä ja olla ylpeä kotikisoista?  

Onneksi suomalainen kiekkoyleisö Hartwall-areenan katsomossa on näyttänyt, että he eivät lööpeistä piittaa. En osaa kuvitella muuta tapahtumaa, jossa suomalaisfanit yhtä rohkeasti käyttävät mielikuvitustaan ja luovuuttaan.  Suomi-paidat, kasvomaalaukset ja peruukit pukevat kaikenmallisia Leijona-faneja. Ranska-Suomi pelissä oli loistava tunnelma ja aaltoja tehtiin kiekon toistuvasti liukuessa Ranskan maaliin.

Äitienpäivänä Suomi-USA ottelussa tunnelma katsomossa oli toisenlainen. Suomen surkeaa peliä seuratessa ( omalla rahalla) enemmän kuin Leijonien huono menestys, häiritsi takana istuvien fanien käytös. Kolmen erän ajan painokelvottomia huutoja ja kirosanoja. On valitettavaa, että kaikki eivät ymmärrä jääkiekkopelin olevan myös perhetapahtuma.

Tänään pääsen seuraamaan jännää peliä paikan päälle. Kotikatsomoissa peukut ja varpaat pystyyn. Kannustetaan positiivisella mielellä Leijonat mitalipeleihin!