Liikaa riitelyä

Suomessa eletään poikkeuksellisen vaikeita aikoja. Velkaannumme, talous takkuaa ja uutta pelastavaa, voimakasta kasvua ei ole näkyvissä. Hyvinvointilupauksemme ja odotuksemme on rakennettu jatkuvan kasvun ja vahvan teollisen elinkeinorakenteen maailmaan. Nokian hiipuminen, metsäteollisuuden vaikeudet syövät hyvinvointiamme. Vaikka nykyistä kirkkaampaakin valoa Euroopan talouskriisissä näkyisi, se ei ratkaise talouden vajettamme.

Kasvua ja kilpailukykyä on luotava uusilla resepteillä tutuista aineksista. Suomi tarvitsee kipeästi uusia menestyviä yrityksiä ja uutta työtä. Osaaminen ei ole maastamme mihinkään kadonnut, mutta sen sijaan kehittämisen into ja nälkä on hiipunut. Koska nykyinen Suomi ei kanna, tarvitaan paitsi nälkää, uudistumista myös yhteistyökykyä, jotta ýritysten toimintaympäristö muuttuu kannustavammaksi ja innostavammaksi. Viime viikolla kysyin yrittäjäjoukolta, mitä meidän päättäjien pitäisi tehdä, jotta yrittäminen olisi mielekkäämpää ja kannustavampaa Suomessa. He vastasivat yksinkertaisesti näin " laittakaa julkinen talous kuntoon, me hoidamme loput".

Me kuntapäättäjät pähkäilemme parhaillaan kiristyvän kuntatalouden parissa. Kunnissa eletään tarkan euron aikaa, koska kustannukset nousevat, velvoitteita tulee lisää  ja verotulojen kasvu on hidasta. Valtionosuudet eivät enää voi pelastaa heikkenevää kuntataloutta. Uudistuminen on välttämätöntä, koska nykymalli ei enää kanna. Rahat loppuvat niin Suomelta kuin kunniltakin. Olemme samassa veneessä.

On ikävää, että politiikan syksy on jälleen käynnistynyt riitelyllä. Eduskunnassa riidellään kotihoidontuesta. Kunnissa riidellään rahasta ja vallasta kovin sanoin, populismin keinoja kaihtamatta. Populisti ajaakin lyhytnäköisesti omaa etuaan eikä uskalla kantaa vastuuta yhteisestä hyvästä kauaskantoisesti. On helpompaa olla tekemättä ei-mieluisia päätöksiä.

Keskusta käytti opposition järeintä asetta välikysymystä kyseenalaistaessaan hallituksen aikeet jakaa kotihoidontuki tasan äitien ja isien kesken. Suurin osa eduskuntaa ei ollut halukas kaatamaan hallitusta tämän työtä ja työelämän tasa-arvoa lisäävän uudistuksen vuoksi. Välikysymys ihmetyttää senkin vuoksi,että vain kuukausi sitten keskustan puheenjohtaja Sipilä paiskasi kättä pääministeri Kataisen kanssa Mikkelin torilla siitä, että kumpikaan ei heti aio ampua alas toisen esityksiä talouden vahvistamiseksi.

Riitelyä on aina politiikassa liikaa. Ihmiset eivät siitä tykkää ja tästä saan usein palautetta toreilla. Nyt kun ajat ovat vaikeat, tarvitaan kykyä yhteistyöhön ja vastuunkantoon. Suunsoitolla ei maan talous käänny. Elämme aikaa vaan nyt sellaista aikaa, että epämieluisiakin päätöksiä on uskallettava tehdä vaikka kannatuksen kustannuksella. Nyt jos koskaan isänmaamme tarvitsee rehtiä tosiasioiden kohtaamista, ei pikkupolitikointia, ei populismia.

Mikkelissäkin on viime vaalien jälkeen lähdetty riitelyn ja populismin tielle. Valitettavasti. Päätoimittaja Honkamaan kolumni osui ongelman ytimeen. Kaupunkia johdetaan liikaa pelolla ja populismilla. Rakentava yhteistyö ja luovuus, joilla Mikkeliä on viime vuosina kehitetty, ovat vaarassa. Mikkelin valtakunnan tasollakin huomattu positiivinen meininki  hiipuu, jos ilmapiiri ei muutu sopuisammaksi. Energinen ja osaava kaupunginjohtomme tarvitsee tukea, ei kampitusta, uudistamistyölle vaikeina aikoina.  Nyt ei ole oikea aika riidellä!