EU:n yhtenäisyys luo Suomelle turvallisuutta
EU-jäsenyys oli monelle sen puolesta äänestäneelle suomalaiselle myös turvallisuusratkaisu. Moni ajatteli, että on parempi olla joukossa kuin yksin.
Suomalaiset olivat kauaskatseisia. Nyt 20 vuotta myöhemmin turvallisuus on jälleen erittäin ajankohtainen kysymys. Ukrainan kriisi on heikentänyt lähialueidemme turvallisuustilannetta. Venäjä on valitettavasti palannut voimapolitiikan aikaan.
Vaikka EU ei ole puolustusliitto, on Suomi EU:n jäsenenä paremmassa turvassa kuin unionin ulkopuolella. Siksi Suomen etu on vaalia EU:n ulkopolitiikan yhtenäisyyttä. EU:n hajanaisuus pelaisi voimapolitiikan pussiin.
EU on toiminut Ukrainan-kriisissä varsin hyvin. Olemme yhdessä tuominneet Venäjän toimet, mutta samaan aikaan kannustaneet Venäjää neuvotteluratkaisuun. Painostuskeinona olemme käyttäneet talouspakotteita. Samaan aikaan diplomatiaa on hoidettu laajalla rintamalla. Suomi on hoitanut diplomatiasta oman osansa.
Tärkeintä on se, että EU on pysynyt yhtenäisenä eivätkä sen rivit ole rakoilleet. Suomen linja on ollut rakentaa EU:n yhtenäisyyttä eikä missään oloissa jäädä EU-rintaman laidalle vaikeuttamaan yhteisten päätösten tekemistä. Olemme olleet EU-maiden rakentavaa keskiryhmää, koska se on Suomen oma etu.
Siksi ihmettelen kannanottoja, joissa on vaadittu, että Suomi vastustaisi EU:n pakotteita viimeiseen asti tai jopa jättäisi toteuttamatta niitä. Pakotteiden sisällöstä pitää keskustella ja Suomi on niiden sisältöön myös vaikuttanut. Myös ulkopolitiikasta pitää keskustella, mutta omaa venettä ei kannata keikuttaa. Ei etenkään silloin kun ympärillä myrskyää. Tässä tilanteessa EU:n yhtenäisyys on turvamme.
Samaa rakentavaa otetta tarvitaan EU-politiikassa laajemminkin. Suomi tarvitsee eurooppalaista yhteistyötä ratkaisemaan paitsi turvallisuuteen, myös talouteen ja esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita. EU:n kautta pystymme vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan Euroopan talous kehittyy. Yksin Suomen olisi vaikea käydä tasavertaisia kauppaneuvotteluita Yhdysvaltojen ja muiden talousjättien kanssa.
Meidän pitää vaikuttaa EU:n yhteisiin kantoihin, ja muokata niistä mahdollisimman järkeviä. Mutta meidän ei kannata repiä yhtenäisyyttä, oli kyse sitten ulkopolitiikasta tai euroalueen velkakriisistä. Määrätietoinen vaikuttaminen on aivan eri asia kuin räyhääminen. Räyhäämällä pieni maa joutuu hyvin äkkiä sivustakatsojaksi.
Kommentit (0)