Naiset ovat vahvoja - kiitos Rintamanaiset!
Palasin juuri kotiin Rintamanaisten Valtakunnallisesta Kesäpäivän juhlasta, jota tänä vuonna vietettiin Mikkelin Lähemäellä. Rintamanaiset ovat sodissa rintamilla eri tehtävissä olleita naisia, joiden unelmat sota muutti tai jopa tuhosi. He työskentelivät rintamilla erilaisissa tehtävissä sairaanhoitajina, lottina , lääkäreinä jne. Osa useita vuosia.
Eräs rouva, jonka kanssa tilaisuuden alussa keskustelin, kertoi olleensa rintamalla sairaanhoitotehtävissä yhteensä 10 vuotta. Hän vietti siis nuoruudestaan rintamalla 10 vuotta. He kaikki olivat sotien alkaessa nuoria tavallisia tyttöjä, joiden ajatukset ja haaveet olivat arkisia ja iloisia. Sota muutti kaiken ja isänmaan puolustaminen olikin kaikkein tärkeintä. Oli upeaa osallistua juhlaan ja aistia sitä tunnetta, joka näitä naisia edelleen yhdistää. Myös omat karjalaiset juureni ja isäni evakkokohtalo nousivat voimakkaasti mieleeni ja saivat kyyneleet valumaan. Niitä ei tarvinnut tässä porukassa piilotella.
Suuri kiitollisuuden tunne oli se päälimmäinen tunne salissa istuessa, samoin kunnioitus ja ihailu. Kun katselin näitä naisia, en nähnyt heidän kasvoillaan kaunaa tai katkeruutta vaan nämä naiset juhlassaan olivat uskomattoman säteileviä, positiivisia ja kokemuksen viisastamia. He eivät valittaneet vaan puhuivat vielä toistenkin kärsineidenkin puolesta.
Nämä naiset olivat jo ikänaisia, heidän keski-ikänsä on noin 90 vuotta. Näitä juhlia ei enää monia järjestetä. Tällä kertaa Mikkelissä juhlajärjestelyistä vastasi Naisten Valmiusliitto. On hienoa, että naisten yhteisöllisyys toimii näin hienosti sukupolvien välilläkin. Olen itse myös ollut muutamia vuosia Naisten Valmiusliiton jäsen Maanpuolustusnaisten kautta. Valmiusliitto toimii näin myös Rintamanaisten kuten monen muun isänmaallisen naisjärjestön kattojärjestönä.
Oli suuri kunnia viedä tapahtumaan Mikkelin kaupungin tervehdys. Täytyy sanoa, että olin tilaisuudesta poistuessani lähes sanaton. Valtavan suuuri kiitollisuuden ja kunnioituksen tunne sai omat ajatukset tuntumaan todella pieniltä.
Puheeni juhlassa voit lukea nettisivujeni ajankohtaista-sivuilta. Tilaisuuden parhaan puheen piti ehdottomasti nuori opiskelija; joka niin aidosti osasi välittää kiitollisuutensa Rintamanaisille ja samalla muistutti meitä kaikkia siitä, että tarinat näiltä ajoilta on siirryttävä meille nuoremmille. Ne eivät saa hävitä vaikka Rintamanaisten ja muiden sotiemme veteraanien määrä koko ajan vähenee.
Vielä luhyt lainaus kirjasta, jonka sain muistoksi tilaisuudesta:
" silloin me 16-17-vuotiaat kasvoimme hetkessä aikuisiksi sekä tietämään vastuumme. Isänmaa tarvitsi meitäkin. Kotipitäjäni pojat koottiin sk-harjoituksiin ja tytöt menivät pyrkimään lottatyöhön. Parin viikon pikakoulutuksen jälkeen olimme lääkintälottia..."
Näin kertoi K. Laaksonen Hely Alhaisen toimittamassa kirjassa " Kuvia ja kertomuksia sieltä jostakin - rintamanaiset muistelevat
Kommentit (1)