Kuntavaalien ykkösteema on sote

Tulevat kuntavaalit ovat historiallisen tärkeät. Vaaleissa valitaan valtuutetut, jotka pääsevät ratkaisemaan miten suomalainen hyvinvointi ja kuntapalvelut turvataan.Tosiasiat on tunnustettava ja vastuu on kannettava. Ikääntyminen ravistelee kuntien palvelutuotantoa. Valtion sekä kuntien velkaantuminen on otettava vakavasti. Haasteet ovat suuria.

Palveluiden ja hoivan tarve kasvaa. On arvioitu, että vanhuspalveluiden tarve jopa kaksinkertaistuu. Jos jatkamme nykymenolla emme selviä vaan rahat loppuvat kesken. Sekä kuntauudistus että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ovat välttämättömiä ja tervetulleita työvälineitä kuntien päättäjille ja virkamiehille. 

Työ sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi on kokoomuksen ykköstavoite. Erityisen tärkeää on perusterveydenhuollon vahvistaminen. Lähipalveluiden turvaamiseksi tarvitaan uutta lainsäädäntöä. Jo vuosikymmeniä erikoissairaanhoitoa on kehitetty mm terveyskeskusten kustannuksella. Ehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen ovat tuttuja sanoja, mutta kuntien  palveluissa ne esiintyvät useimmiten satunnaisina hankkeina. Osaajat karkaavat perusterveydenhuollosta ja potilas ongelmineen ajautuu hoitoketjun ollessa heiveröinen, erikoissairaanhoitoon. 

Jatkossa kunnilla on suurempi vastuu terveydenhuollosta. Jotta perusterveydenhuoltoa saadaan vahvemmaksi on koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitettävä kokonaisuutena. Perusterveydenhuolto vahvistuu kun samat päättäjät päättävät niin perusterveydenhuollosta, sosiaalihuollosta kuin erikoissairaanhoidosta. Jako erilaisiin himmeleihin ja väliportaanhallintoon etäännyttää päätöksentekoa; se syö demokratiaa ja kasvattaa kustannuksia. Nyt kaikki voimavarat on käytettävä palveluihin ja osaavaan työvoimaan. Terveydenhuolto ei voi olla politiikkaa ja edunvalvontaa. 

Kunnissa on tehty paljon hyvää työtä. Hyviä toimintapoja on  tarpeen ottaa käyttöön laajemmin. Kuntien yhteistyötä tarvitaan jatkossakin. Suomi on laaja maa ja erilaisia ratkaisuja palvelujen turvaamiseksi tarvitaan. Uudistaminen ei siis tarkoita sitä, että kaikki aloitetaan alusta. Tehokkuutta ja laatua tarvitaan lisää, siksi kunnan omia palveluja on viisasta täydentää järjestöjen ja yritysten tuottamilla palveluilla. Täydellinen ulkoistaminen, jota mm. Pieksämäellä ja Mäntyharjussa on väläytelty,  ei ole ratkaisu. Rahapussin nyörit on pidettävä kuntapäättäjien käsissä. 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen suuntaviivoista saamme tietoa  jo ennen kuntavaaleja. Etelä-Savon kannalta yksi merkittävimpiä kysymyksiä on keskussairaalahoidon hoidon säilyminen korkeatasoisena.  Se ei säily, jos jatkamme nykymallilla. Kaksi keskenään kilpailevaa, pientä ja kallista palvelua tuottavaa sairaanhoitopiiriä eivät ole kuntalaisten etu. Yhteistyötä ja työnjakoa on tehtävä, jotta selviämme tulevista haasteista. Palvelut on mukautettava kantokykymme ja tarpeittemme mukaan. Erikoisairaanhoidon potilaalle tärkeämpää kuin läheisyys on hoidon laatu. Pienet sairaanhoitopiirimme eivät houkuttele osaajia tälläkään hetkellä. 

Valituilta päättäjiltä vaaditaan nyt erityisen paljon vastuullisuutta. Löperöt lupaukset ja peruutuspeiliin katsominen eivät ole tätä päivää; vastuullisuus ja tosiasioiden tunnustaminen ovat. Toivon vilkasta ja rakentavaa keskustelua siitä, miten laadukkaat palvelut lähellä kuntalaisia turvataan.