Nuorten turvaverkossa liikaa silmäpakoja
Nuorten yhteiskuntatakuu on tämän hallituksen lupaus siitä, että yhtään nuorta ei jätetä yksin. Silloin, kun elämä näyttää sekavalta ja ahdistavalta nuorten näkövinkkelistä, etsii yhteiskunta nuoren kanssa elämän suuntaa ja auttaa opiskelu- tai työuralle. Tehtävä ei ole mitenkään erityisen helppo. Suurin osa niistä nuorista, jotka kipeimmin tarvitsisivat yhteiskuntatakuun lupausta, eivät näy missään tilastoissa. Nämä nuoret eivät ole opiskelemassa, työssä, tukitoimenpiteiden parissa tai rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. Me emme tiedä, keitä nämä nuoret ovat, jotka niin kovasti haluaisimme osaksi yhteiskuntaa.
Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi tarvitsemme kansallista koordinointia ja selkeitä vastuun määrittelyjä ei tahoille. Tällä hetkellä vastuut ovat hajallaan ja epätietoisuus tehtävistä vaivaa myös nuorisotakuun toteuttajia. Nuoret eivät ole itse tietoisia omista oikeuksistaan eivätkä siksi osaa hakeutua nuorisotakuun tarjoaminen lupausten piiriin. Kunnon suunnittelun ja koordinoinnin tulee johtaa siihen, että nuorisotakuu hoidetaan yhden luukun periaatteella, jossa nuoren luokse tuodaan kaikki tarvittavat tahot nuorisotyön ohjaajasta opinto-ohjaajaan, papista lääkäriin, sosiaalityön ohjaajasta poliisiin ja työnantajista oppilaitosten edustajiin. Me olemme jo kerran pettäneet nämä nuoret antamalla heidän luisua elämänsä sivustakatsojiksi, joten tuen saamisen vaikeuden ei pidä antaa enää tulla heille annettujen lupausten tielle.
Yksi suurimmista esteistä nuorisotakuun toteutumiselle on huono tiedonkulku. Tarvitaan parempaa yhteistyötä neuvolasta opiskelijaterveydenhuoltoon, päivähoidosta kouluihin, armeijasta oppilaitoksiin ja joku taho koordinoimaan tätä kaikkea. Suomen jäykät tietosuojasäännökset estävät eri viranomaisten välistä yhteistyöstä jopa siinä määrin, että tietosuojasyistä ollaan valmiita suistamaan yhä uusia nuoria elämän sivuraiteille. Ihmisten yksityisyyden suojaaminen ja kunnioittaminen on tietenkin aivan keskeisen tärkeää, mutta nuorten syrjäytymisvaaran edessä olisi syytä pohtia tietosuojasäännösten tarkoituksenmukaisuutta.
Kokoomusnaiset esitti viime vuonna Kokoomuksen puoluekokoukselle, että Suomeen tulisi luoda Hollannin kaltainen sieppari-järjestelmä, joka edesauttaa syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tunnistamista. Sieppari-järjestelmän idea on se, että on olemassa järjestelmä, johon esimerkiksi opettaja voi linkittää lapsen tai nuoren toistuvan lintsaamisen ja poliisi näpistyksen. Tieto toistuvista vaikeuksista tulee viranomaisten, nuoren ja nuoren vanhempien tietoon. Nuoren suostumuksella hänelle nimetään koordinaattori, jonka kanssa suunnitellaan jatkotoimia nuorten elämäntilanteen parantamiseksi. Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi aloitteen ja nuorisotakuun yhteyteen järjestelmän toteuttaminen istuisi kuin nenä päähän.
Reilun kuukauden kuluttua tuhannet suomalaiset nuoret päättävät peruskoulunsa ja kirmaavat kesälaitumille. Useimmilla odottaa jännittävä elämänmuutos uudessa koulussa kesän jälkeen, mutta silti tuhannet nuoret jäävät kesälomalle epätietoisina tulevaisuudestaan eikä näille itseään etsiville nuorille ole mitään seurantaa elleivät he ole ELY-keskusten toimenpiteiden piirissä. Opintojen nivelvaiheisiin liittyvät suurimmat riskit pudota yhteiskunnan turvaverkon silmäpaosta läpi, minkä vuoksi koulunsa päättävien nuorten seurannalla olisi keskeinen merkitys syrjäytymisen ehkäisemisessä.
Työ syrjäytymisen ehkäisemiseksi on aloitettava varhain ja syrjäytymisvaara pystyttävä tunnistamaan nykyistä aikaisemmin. Kun nuoret putoavat koko yhteiskunnan turvaverkon läpi tilastojen ulkopuolelle, on lähes ylivoimainen työ lähteä ovelta ovelle kysymään: ”Onko täällä syrjäytyneitä nuoria?”
Kommentit (1)