Muuttuva äitiys
Äitienpäivää vietettiin tänään meidänkin perheessä. Vietimme päivää mökillä ja mukana olivat kaksi tytärtäni sekä tietenkin mieheni ja Roomeo-koira. Esikoisemme joutui jäämään Helsinkiin, koska hänellä oli työpäivä. Syy oli mitä parhain, on hienoa, että tyttäreni on saanut työtä täksi kesäksi. Äitienpäivän vietto jatkui meillä kotona, kun äitini tuli meille iltakahveille.
Meidän perheessä äitiys ja perheen arki ovat parinkymmenen vuoden aikana muuttuneet melkoisesti. Vaippojen vaihdosta ja talvihaalareiden pukemisesta on siiirrytty opintojen ohjaukseen ja arvokeskusteluihin. Äitiä tarvitaan onneksi edelleen, mutta hyvin eri tavalla. Murrosiän kiihkeiden vuosien jälkeen välit tyttäriin ovat taas lähentyneet ja lämmenneet. Molemminpuolinen kunnioitus on lisääntynyt.
Pitkään tehty kasvatustyö on tehty ja nyt ei paljon muuta voi, kun katsoa ja kuunnella mihin se nuorta vie. Toki tukea voi antaa ja varovasti asioita kyseenalaistaakin, jos hetki on sopiva. Mutta omia ajatuksiaan ei voi tyrkyttää eikä eikä ohjeita väkisin työntää.
Parhaillaan meillä luetaan pääsykokeisiin, valmistaudutaan lakkiaisiin, käydään lukiota ja jännitettään pääsykoetuloksia. Kesätyön alkamista odotellaan ja toisaalta tuskaillaan tulevia ammatinvalintoja. Aikamoisia paineita on nuorten elämässä tässä elämänvaiheessa. Aikuisen ja äidin tukea ja aikaa tarvitaan edelleen.
Oma osa-aikainen etä-äitiyteni on tässä tilanteessa ollut mielenkiintoista. Se on ollut mahdollisuus tutustua tyttäriini uudella tavalla. kun arjessa ei ole koko ajan läsnä, on yhdessäolomme arvokkaampaa.
Muuttuvaan äitiyteen kuuluu myös suhde omaan äitiin. Sekin on vuosien varrella muuttunut. Huolenpito ja välittäminen on aina kuulunut suhteeseemme, mutta nyt jotenkin tarvitsisi antaa enemmän. Oma äitini on aina auttanut arjessamme ja ollut paljon tyttöjen kanssa. Nyt toivoisin, että me kaikki suvun nuoremmat naiset osaisimme tätä arvostaa ja antaa mummille sen , mikä hänelle kuuluu ja hän ansaitsee. Ja se ei ole paljon, se on vain aikaa arjestamme.
Kommentit (46)