Rauhaa ja rakkautta Ukrainaan

Ukrainan tapahtumat tulvivat olohuoneisiimme ja ipadeihimme jatkuvana uutisvirtana. Tietoa ja yksityiskohtia tapahtumien kulusta on niin paljon, että on jo vaikea erottaa olennaista ja oikeaa. Uutisia syntyy ja kumotaan nopeaan tahtiin.  Tilanne Ukrainassa on eskaloitunut nopeasti ja tämä saa meidät kaikki tuntemaan huolta ja epävarmuutta.

Tiedämme omista kokemuksistamme, että yhteiselo suuren naapurimme rajanaapurina ei ole aina auvoista. Geopoliittinen asemamme on mikä on ja siksi olikin suurta viisautta 20 vuotta sitten liittyä EU:hun ja ottaa henkistä etäisyyttä itäiseen naapuriimme. EU:n jäsenenä Suomi kuuluu läntiseen yhteisöön ja tilanne lähialueillamme on turvallinen.

Tilanne Ukrainassa on vakava. Venäjä perustelee toimiaan omien kansalaistensa suojeluun vedoten. Venäjän toimet loukkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta. Suomi on vahvasti tuominnut voimakeinoilla uhkaamisen kansainvälisen oikeuden vastaisena toimintana.

Ulospääsy tilanteesta vaatii malttia ja rauhallisuutta. Yksikin väärä ele voi kärjistää tilanteen. Suomi on korostanut neuvottelujen tärkeyttä kaikkien kriisin osapuolten sekä EU:n ja Ukrainan naapurimaiden kesken. Venäläiset  neuvottelevat perinteisesti henkilökohtaisella tasolla ja kasvotusten. Kuka onkaan Euroopan kasvot näissä pöydissä. Onko muita kuin Merkel? Suomen Venäjä-osaamista ja venäläisyyden ymmärrystä tarvitaan todennäköisesti kriisin ratkaisussa.

Taloudelliset pakotteet ovat olleet keskusteluissa, mutta ne voivat olla vasta äärimmäinen keino painostaa Venäjää.  Talouspakotteiden vaikutukset ulottuisivat Venäjän lisäksi muualle Eurooppaan ja todennäköisesti rajuimmin Suomeen. Venäjä on toiseksi tärkein kauppakumppanimme ja venäläisten matkailjoiden merkitys varsinkin itäiselle Suomelle on valtavan suuri. Asenteellisuuteen meillä ei ole aihetta eikä varaa.

Ukraina on siivittänyt Suomessa vilkkaan keskustelun siitä, saako Suomessa nyt ylipäätään keskustella maanpuolustuksemme tulevaisuudesta. Osa vetää suomettumisen viittaa päälleen, peläten Venäjän reaktioita. Osa on jo lähettämässä Nato-jäsenyyshakemusta. Nyt on mielestäni vain rauhallisen keskustelun paikka. Ensisijisesti Suomen pitää olla vaikuttamassa EU:n kautta kriisin nopeaan ratkaisuun.Toisaalta on hyvä pohtia Suomen puolustuksen tulevaisuuden tarpeita ja vaihtoehtoja. Suomalaiset päättävät kuitenkin itse millä tasolla turvallisuudesta ja puolustuspolitiikasta Suomessa keskustellaan.