EU:ssa on aviokriisi

Euroopan talouskriisi ei lomaile. Viime viikolla eduskunta kutsuttiin koolle kesken kesätauon päättämään Espanjan tukipaketista. Moni suomalainen on ymmällään ja kyselee; miksi taas, milloin tämä loppuu. Näin ajattelemme myös me kansanedustajat. Kriisin pitkittyminen ja vaikeutuminen ahdistaa ja tukipakettien myöntäminen tuntuu pahalta. Olisi hyvä, jos kriisistä ja Euroopasta voisi hetken pitää lomaa, mutta tilanne on hyvin vakava.

Suomi osallistuu tukipaketteihin täysin itsekkäistä syistä. Espanja ei kykene suoriutumaan pankkikriisistä ilman apua. Vaarana on , että myös terveet pankit kaatuisivat ja seurauksena olisi Espanjan valtion kriisi, joka leviäisi kaikkiin EU- maihin ja ehkä jopa maailmanlaajuiseksi kriisiksi. Suomelle vaikutukset olisivat pienenä vientivetoisena maana tuhoisat.  Tämän haluamme  tukipaketilla estää.

Euroopan tilanne on hyvin vakava ja moni huutaa eroa eurosta ja markkaa takaisin. Jos ratkaisu olisi näin helppo, se olisi varmasti jo tehty. Tälläinen huutelu poliitikkojen suusta on populismia ja varsinkin kun jätetään analysoimatta, mitä siitä ratkaisusta seuraisi. Suomi on pieni, viennistä riippuvainen maa, jonka talouden tasapainon haasteet eivät häviä, jos markkaan vaihdettaisiin.

Kriisin keskellä on hyvä muistaa, miksi Suomi alunperin 90-luvulla liittyi EU:hun. Olimme keskellä omaa säästöpankkikriisiä, kilpailukykymme oli mennyt ja paikkailimme jatkuvasti talouttamme devalvoimalla. Valitsimme euron, koska halusimme vakautta ja eroon korkeista koroista. Päätös oli myös poliittinen, pääsimme vapaasti valitsemaan mihin seuraan jatkossa kuulumme. Suomalaiset halusivat olla osa läntistä Eurooppaa. Tämä oli suomalaisille, myös minulle eräänlainen itsetuntokysymys.

Suomi ja suomalaiset ovat  hyötyneet eurosta ja EU-jäsenyydestä. EU-jäsenyyttäämme tulisikin juuri nyt tarkastella laajemmalla aikajanalla. On katsottava taakse, mutta myös eteenpäin. Nykyisten valuvikojen ja virheiden vuoksi ei kannata heittää  kaikkea liian kevyesti kankkulan kaivoon. Vertaisin nykytilannetta avioliittoon. Ei ensimmäisten ongelmien ilmaantuessa kannata heti erota vaan ongelmat on kohdattava ja tehtävä töitä yhdessäelon jatkumiseksi. Nykymeininkiä on se, että on helpompi erota kuin etsiä yhdessä ratkaisuja.

Aiemmilla tukipaketeilla on ostettu aikaa ja tuen vastineeksi maat joutuvat kohtaamaan niukkuutta, tekemään säästöjä ja rakenteellisia uudistuksia.  Eurooppalaisen yhteistyön valuviat on nyt korjattava  ja tätä  työtä tehdään kovasti  koko ajan. Samaan aikaan on kyettävä luomaan uutta kasvua ja kilpailukykyä. Kriisin perimmäinen syy on  muille maanosille menetetyssä kilpailukyvyssä, joka on armotta paljastanut monien Euroopan maiden ylivelkaantuneisuuden.

Kiireellisin tavoite euroalueella on luottamuksen palauttaminen. Ilman luottamusta epävarmuus ei poistu. Meilläkin sisäpoliittisesta nokittelusta tulisi päästä jo isomman Eurooppa-kuvan pohdintaan.Positiivista oli, että viime viikolla eduskunnassa tätä pohdintaa päästiin aloittamaan. Oppositiopuolueetkin tekivät salikeskustelussa merkittäviä linjauksia. Keskusta uuden puheenjohtajansa suulla, ilmoiti halun pysyä eurossa. Perussuomalaisetkaan eivät enää huutaneet markkaa takaisin vaan halusivat selvityksiä.  Timo Soini ei itse asiassa tiennyt , mikä on perussuomalaisten linja.

Nyt on kyse niin isoista asioista suomalaisten hyvinvoinnin kannalta, että vain kaiken vastustaminen leikkimielisesti ei enää ole sopivaa. Nyt on keskusteltava toimista, joilla kriisi voidaan taltuttaa. On Suomen etu olla aktiivisesti etsimässä ratkaisuja sekä omalla esimerkillä viedä pohjoismaista moraalia ja vastuuntuntoa Euroopan ongelmamaille.