Työnjako vahvistaisi molempia sairaaloita

Mitäköhän Etelä-Savo olisikaan, jos käyttäisimme enemmän energiaa siihen, mitä voimme yhteistyössä edistää. Tätä kysyin lauantaina vieraillessani Savonlinnassa kokoomuksen piirikokouksessa. Keskustelu keskussairaaloista ja erikoissairaanhoidon tulevaisuudesta on saanut vanhan vastakkainasettelun jälleen kerran voimistumaan.

Itä-Savossa on Suomen pienin sairaanhoitopiiri, jonka väestöpohja ei yksinkertaisesti enää tule riittämään laadukkaiden, ympärivuorokautisten palvelujen tarjoamiseen. Itäsuomalaisista lääkäreistä koostuva asiantuntijaryhmä esittääkin, että molempien sairaaloiden toiminnan säilyttämiseksi, kakkostason eli tehokas virka- ja ilta-aikainen päivystysleikkaustoiminta sekä synnytykset ylläpidetään Mikkelissä ja Savonlinnassa siirrytään perustason päivystykseen.

Miksi ihmeessä tälläisiä ikäviä asioita edes pohditaan? Eihän kukaan järkevä ihminen halua, että palveluja heikennetään. Syitä on oikeastaan kolme; potilasturvallisuus, terveydenhuollon osaajien saatavuus sekä kuntien kyky rahoittaa kasvavaa palvelujen tarvetta.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusten mukaan Itä-Savon sairaanhoitopiirissä tuotetaan kaikkein kalleinta erikoissairaanhoitoa. Suora lainaus THL:n raportista:" Syynä on muuta maata suurempi palvelujen käyttö ja palvelutuotannon tehottomuus". Lisäksi selvityksen mukaan lääkärivaje on jo pitkään ollut maan suurinta, odotusajat hoitoon ovat pisimpiä, samoin hoitoajat. Raportti on vakavaa luettavaa ja kertoo että perusterveydenhuolto Savonlinnan seudulla ei täysin toimi vaan kuntalaiset ilmeisesti perusterveydenhuollon palvelujen puuttuessa ajautuvat sairaalahoitoon.

Etelä-Savon sairaanhoitopiiri asettuu vertailussa puolivälin paikkeille ja tähän asti luvut ovat olleet vertailukelpoisia muiden sairaaloiden kanssa, mutta viime aikoina on lääkärivajausta ollut myös Mikkelissä. Kestävän taloiuden ja laadukkaan talouden kannalta molemmat tulevat olemaan liian pieniä erikseen ja tästä syystä on järkevää, että yhteistyötä edelleen lisätään. Työnjako turvaisi molemmat sairaalat ja jopa vahvistaisi niitä.

Keskustelu julkisuudessa on jo äitynyt epäasialliseksi. Ei ihme, että kuntalaiset ovat huolissaan ja ihmeissään. Huolissani olen minäkin, mutta siitä syystä, että  kielletään tosiasiat ja mitään ei tehtäisi Vastuullisten päättäjien on kohdattava tosiasiat ja selvitettävä vaihtoehdot parhaan ratkaisun ja työnjaon löytämiseksi. Sitä selvitystyötä nyt tehdään. Tänään maakuntahallitus antoi luvan jatkaa ammattilaisten tekemää selvitystyötä.Myös valtioneuvoston asettamat selvityshenkilöt tulevat maakuntaan auttamaan kestävän mallin löytämisessä. Nyt on keskustelun ja pohdinnan paikka, ei riitelyn.

Maakunnan kehittämistyötä on jo liian pitkään heikentänyt Savonlinnan ja Mikkelin välinen eripura. Onneksi  myös viisautta ja malttia löytyy molemmista kaupungeista.  Jokaisen päättäjän ja virkamiehen ensisijaisena motiivina uudistustyölle tulee olla se, että löydetään taloudellisesti kestävä ratkaisu, jossa yhdistyy kuntalaisten etu ja laadukkaat, turvalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Työ jatkuu, toivottavasti yhteistyössä.