Teekkarin äiti
Tänään olen jälleen kerran ylpeä ja onnellinen äiti. Pääsykoetulokset Teknisestä Korkeakoulusta tipahtivat postiluukusta ja tyttäreni suuri unelma toteutui. Kevät on ollut piinaavan jännittävä ja rankka nuorelle naiselle. Ensin kirjoitukset, valmennuskurssi ja sitten lopulta pääsykoe toukokuun lopussa. Nyt ahkeruus ja todella oikea ahkeruus tässä tapauksessa palkitaan. Lapseni on uusi teekkari ja pääsee aloittamaan opinnot ensimmäisten joukossa uudessa Aalto-yliopistossa!
Olen niiin onnellinen hänen puolestaan. Ja niin oli tytär itsekin, näin onnellisena ja helpottuneena en ole häntä nähnyt kuukausiin. Paine on ollut kova ja tahto päästä opiskelemaan valtava. Painetta on varmasti lisäännyt huono työllisyystilanne, välivuoden vietto ei tuntunut houkuttelevalta. Nyt papereita tutkitaan ja mietitään jo käytännön asioita. Pääkaupunkiseudulle muutto on pian edessä Mikkelin tytöllä.
Tunnen olevani erityisen etuoikeutettu äiti, sillä myös vanhin tyttäreni sai äskettäin haluamansa opiskelupaikan ja asettuu aloilleen. On helpottavaa, kun lapset löytävät suunnan elämässään ja löytävät mielekästä tekemistä. Se on sitä, mitä eniten olen toivonut. Vielä nuorimmainen paahtaa ensi vuoden lukiossa ja sitten hänellä on samat ponnistelut edessä.
Toisaalta näihin onnentunteisiin liittyy myös haikeutta. Opiskelupaikan saaminen tarkoittaa kodin tyhjenemistä. Tytöt muuttavat todennäköisesti lopullisesti pois yhteisestä kodistamme. Koti tyhjenee , elämän äänet ja jäljet vähenevät...yhteiset hetket vähenevät. Luonnollista ja tervettä, mutta haikeeta.
Kommentit (4)