”Ei koskaan enää”: hyvää Eurooppa-päivää!
Tänään vietetään Eurooppa-päivää. Tasan 65 vuotta sitten Robert Schuman esitti hiili- ja teräsyhteisön perustamista. Keskeisten resurssien ympärille muodostettavan tiiviimmän yhteistyön oli määrä taata rauha. Schumanin julistuksena tunnettua esitystä pidetään Euroopan unionin alkuna.
Päivää sietää juhlia. Rauha, vakaus, vauraus ja turvallisuus ovat EU:n olemassaolon tarkoitus. EU on rauhanprojekti ja tässä se on onnistunut. Ennen sota oli tavanomainen työkalu eurooppalaisessa ulkopolitiikan työkalupakissa. Saksa ja Ranska olivat säännönmukaisesti tukkanuottasilla. Euroopan historia on verinen. Tänä päivänä kaikki tuo vaikuttaa etäiseltä.
Eurooppa on yhdistyneenä enemmän kuin osiensa summa. Asiat eivät katso rajoja, näin ollen niiden hoitamisenkaan ei tule katsoa rajoja. Talouteen, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyviin kysymyksiin tulee vastata yhdessä. Yksin EU:n suurinkin jäsen Saksa olisi maailman mittakaavassa lilliputti. Yhdessä olemme enemmän.
Suomikin oli ennen jäsenyyttään hyvin toisenlainen maa. Olemme edenneet harppauksin vauraampaan, kansainvälisempään ja avoimempaan suuntaan. EU-jäsenyys on tässä osaltaan merkittävä tekijä, vaikka ei kehitys yksin sen ansiota olisikaan.
Joskus kuulee väitettävän, että EU on yhtenäisyydessään sittenkin kovin riitainen, kovin hajanainen ja kovin sirpaleinen. Yhteisen ajatuksen sanotaan puuttuvan. Eurooppaa kohtaan ei koeta samanlaista tunnetta kuin kansallisvaltiota kohtaan. Ei ehkä, mutta se ei tarkoita, ettei tunnetta olisi. Itse olen mikkeliläinen, suomalainen ja eurooppalainen.
Palaan EU:n perustarkoitukseen rauhanprojektina. Se on pysyvästi ajankohtainen. Tunteelle löytyy sanatkin. Ne kuuluvat: ”ei koskaan enää.”
Hyvää Eurooppa-päivää!
Kommentit (0)