Tositarinaa vanhustenhoivasta
Eilen maanantaina vierailin maakuntahallituksen kokouksen jälkeen Moision terveyskeskussairaalassa vanhustenhoivaosastolla. Sain tutustua akuuttiosastoon, jossa pyritään lyhytaikaisella sairaalahoitojaksolla hoitamaan sairaalasta kotiin palaava tai kotona loukkaantunut vanhus takaisin kotikuntoon. Kiertelin myös dementiayksikössä. Tutustumiskäynti oli erittäin silmiä avaava ja terveellinen. Hoitajat ovat upeita, työhönsä sitoutuneita ammattilaisia ja työtahti on kyllä melkoisen kova. Tunnelma osastoilla oli kuitenkin rauhallinen ja kiireetön.
Akuuttiosastolla on aina täyttä, vanhuksia odottaa osastolle jatkuvassa jonossa. Osasto on vaalea, siisti, sairaalamainen, koska sairaalassa ollaan. Hoito osastolla on tarkoitettu väliaikaiseksi vaiheeksi ja hoitajien tehtävänä onkin kuntouttaa vanhus takaisin omaan kotiinsa.
Juttelin erään vanhan rouvan kanssa, joka vaikutti oikein tyytyväiseltä hoitoonsa. Ruoka on hyvää ja sitä tulee liikaa. Ainakaan tällä osastolla ruuanpuuteesta ei siis valitettu. Rouva kehu hoitajia, mutta kertoi niiden komentelevan liikaa. Kun keskustelimme kyse olikin juuri siitä, mikä on osaston idea. Hoitajat kehoittavat vanhuksia omatoimisuuteen ja antavat heidän vaikka hitaasti sujuukin, itse hoitaa omia askareitaan. Kovasti rouva kaipaasi omaa koiraansa.
Juttelin pitkään myös hoitajien kanssa. He vaikuttivat tyytyväisiltä työhönsä ja niin positiivisilta vaikka ajoittaista kiirettä onkin. Usein tuntuu, että kaikkea, mitä pitäisi, ei vaan ehdi tehdä. He toivoivat kovasti fysioterapeuttia osastojen yhteiseen käyttöön. Nyt sairaalassa on vain yksi kuntohoitaja ja hän ei riittävän paljon ehdi kuntoutusohjausta antamaan. Toipuminen olisi nopeampaa, jos kuntoutus alkaisi tehokkaammin ja sitä tehtäisiin säännöllisemmin. Nyt hoitajat oman työnsä ohessa hoitavat myös kuntoutusta. Ulkoilemaan potilaat eivät pääse, siihen hoitajilla ei ole aikaa. Omaisia toivotaan kovasti vierailulle. Kaikki apu on tervetullutta.
Kommentit (3)