Lapsenhoito ei saa syrjäyttää naisia työelämästä

Hallituksen rakennepakettiin sisältyvä esitys siitä, että kotihoidontuki kohdennetaan jatkossa puoliksi molemmille vanhemmille on käynnistänyt varsin myrskyisän keskustelun. Koko valtaisasta paketista juuri kotihoidontuki on se, joka on saanut eduskunnan konkarit Timo Soinista Mauri Pekkariseen kiivailemaan saavutetun edun puolesta. Kepulle malli on erityisen rakas, onhan se aikanaan 80-luvulla luotu maaseudun perheille vastineeksi kaupunkilaisten päivähoitopalvelulle. Kotona omien lasten hoitoon oli luotava oma tukijärjestelmä.

Kotihoidontukea nosti vuonna 2012 109 600 naista ja 6400 miestä. Tuen käyttö on voimakkaasti sukupuolittunut ja sen katsotaan heikentävän naisten asermaa työelämässä. Nykyinen malli kannustaa naisia olemaan yhtäjaksoisesti poissa työelämästä siihen asti kun lapsi täyttää kolme vuotta. Kolme vuotta poissa työelämästä on nykyään pitkä pitkä aika.Se oli pitkä aika jo 90-luvun alussa. Olin kotihoidontuella kun tytöt olivat pieniä ja kynnys tulla työelämään kauppatieteen maisterina muutaman vuoden kotonaolon jälkeen oli suuri. Työelämän nopeat muutokset ja tekniikan kehittyminen saivat oman osaamisen haalistumaan ja ammatillinen itsetunto oli heikko. Nyt muutos on vielä nopeampaa.

Nykyinen monimutkainen ja tiukasti lapsen ikään sidottu tukiviidakko on luotava joustavammaksi ja kannustavammaksi. Erilaiset tuet on voitava sovittaa yhteen perheille sopivimmalla tavalla. Tukien tulisi  paremmin  ja joustavammin vastata työn ja perheen yhteensovittamiseen aina siihen asti kun lapsi menee kouluun.  Sen tulisi myös paremmin mahdollistaa osa-aikatyön tekeminen. Ruotsissa 40 prosenttia pienten lasten äideistä on osa-aikatyössä, meillä äideistä vain noin pari prosenttia.

Esityksen tavoitteena on työllisyyden parantaminen, joka on kestävyysvajeeemme vuoksi välttämätöntä pitkällä aikavälillä. Se eheyttäisi naisten työuria ja parantaisi naisten työmarkkina-asemaa. Vaikutukset tuntuisivat ajan myötä naisten palkkatasossa ja eläkkeissä.

Lapsen näkökulmasta olisi tärkeää luoda joustava perhevapaamalli, jossa kotona olo on vanhemmalle mahdollista kun se perheen hyvinvoinnin kannalta on parasta. Vähäinen tavoite ei ole sekään, että työnantajien asenteet muuttuisivat perheystävällisemmiksi sekä myönteisemmiksi siihen, että se onkin isä, joka on lapsen kanssa kotona, kun lapset ovat pieniä. Nyt työnantajien tasa-arvoiset asenteet isien kotonaoloon ovat edelleen harvinaisia.

Kotihoidontuen muutoksen valmistelu on vielä kesken. Yksityiskohtia ei ole lyöty lukkoon eikä laskelmia muutoksen vaikutuksista erilaisille perheille voi vielä tehdä. Lapsen kotona hoitamista ei muutoksen myötä estetä. Yksityisenhoidontukea voidaan kehittää edelleen tilanteisiin, joissa perheen ulkopuoliset hoitavat lapsia kotona. Yksinhuoltajien malli on rakennettava huolella, samoin yrittäjien. Vuoden alusta voimaan astuvat myös joustava hoitoraha sekä tuntiperusteiset päivähoitomaksut. On tärkeää, että perheiden valinnanvapaus säilyy. On myös tärkeää, että tuki menee niille perheille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Yhteisiä verovaroja on jatkossa käytettävä aina tehokkaammin. Nykykäytäntöjä ja saavutettuja etuja on pystyttävä kyseenalaistamaan. Uudistuminen on nyt välttämätöntä, jota voimme turvata hyvinvoinnin myös jatkossa. Uudistuminen tuo meille aina mahdolisuuden tehdä asioita paremmin ja nykyhetkeen sopivammin sekä tasa-arvoisemmin.