Väritöntä puhetta ja lähimmäisenrakkautta
Täällä eduskunnassa on pari päivää käyty keskustelua ensi vuoden budjetista. Puheet ovat odotetusti keskittyneet työttömyyden kasvuun ja talouteen. Pääoppositiopuolue on ollut yllättävän vaisu, keihäänkärki on Urpilaisen johtamasta puheesta puuttunut ja muutenkin kritiikki on ollut vaisua ja hajanaista. Heidän vaihtoehtobudjettinsakin on kuulumma luettavissa vasta marraskuussa. Hallituksen elvyttävät toimet ja lukemattomat panostukset työllisyyden ylläpitämiseksi ovat heiltä jääneet huomaamatta. Arhinmäki on varastanut shown Urpilaiselta täysin ja tuntuu, että demarien leiri on jotenkin hukassa. Raamattuakin demarit tarvitsivat eilisisissä keskusteluissa apuun.
Kokoomuksen näkemyksen mukaisesti nyt on kaikkein tärkeintä hoitaa kasvavaa työttömyyttä ensinnäkin ylläpitämällä työpaikkoja ja toisaalta hoitamalla kasvavaa työttömyyttä. Monilla aikaistetuilla investoinneilla ja hankkeilla tuetaan ensi vuonnakin kymmenien tuhansien työpaikkojen syntyä. Lisäksi monet jo aiemmin päätetyt elvytystoimet mm rakentamiseen alkavat vaikuttaa nyt syksyllä sekä ensi vuoden alussa.
Valonpilkahduksia näkyy jo maailman taloudessa, vaikutukset tulevat viiveellä myös Suomeen. Mutta työttömyys tulee edelleen kasvamaan. Hallituksen toimesta nuorisotyöttömyyttä hoidetaan monipuolisen työkalupakin avulla. Nyt on tärkeää saada nuoret ja vastavalmistuneet kiinni yhteiskuntaan joko opiskelemaan tai työharjoitteluun. Syrjäytyviin nuoriin meillä ei ole yksinkertaisesti enää varaa. Jo lyhyt muutaman kuukauden jakso mitään tekemättä passivoi.
Eilen keskusteltiin salissa myös paljon ja kovaan ääneen vastuullisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Ehkä rakkaus on hiukan ylikorostettu sana suomalaiseen suuhun, mutta kunpa saisimme yhteiskuntaamme enemmän edes SIVIILIVÄLITTÄMISTÄ. Meillä on liian kauan eletty kiireen ja kovien arvojen yhteiskunnassa, jossa aikaa eikä välittämistä ole liiennyt edes kaikkein lähimmille. Erityisesti lapset ja ikäihmiset ovat tästä kärsineet. Viranomaista huudetaan apuun joka ongelmaan, vaikka monesti aito läheisen läsnäolo olisi paras apu.
Nyt taantuman myötä meillä olisi mahdollisuus muuttaa ajatteluamme ja huomata lähellämme olevia itsestäänselviä, mutta arvokkaita ilmiöitä ja ihmisiä. Tätä Katainenkin kuulutti puheenvuorossaan ja jostakin syystä tämän tyyppinen puhe eduskunnassa joutui suoranaisen irvailun kohteeksi. Onko meillä todella varaa väheksyä tälläistä ajattelua? Myös tällä areenalla täytyy voida keskustella arvopohjaisesti, vaikka euroista puhutaankin.
Kommentit (0)