Nyt puhutaan lapsiperheiden hyvinvoinnista
Eilen eduskunnan kyselytunnilla keskusteltiin lapsiperheiden toimeentulosta. Tämä on erittäin tärkeä keskustelunaihe. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana. Varsinkin yksinhuoltajalapsiperheiden asema on kiristynyt. Samalla yksinhuoltajaperheiden määrä on myös kasvanut.
Mielestäni tuen kohdistaminen niille, jotka sitä eniten tarvitsevat on oikeudenmukaista. Tällä kaudella hallitus on toiminut juuri niin. Euro sinne ja toinen tänne, ei lisää kenenkään hyvinvointia. mutta jos tuki kohdennetaan monilapsisille perheille, yksinhuoltajaperheille sekä niille perheille, jotka elävät minimiäitiys- tai isyysrahalla voidaan kohdentaa enemmän. Viime vuonna kokoomuksen vaatimuksesta tehtiinkin historiallisen suuri sosiaaliturvan korotus.
Minimiäitiys, isyys, sairauspäivärahä nousi 170 euroa kuukaudessa, siis kuukaudessa. Tämä merkitsee vuositasolla 2040 euroa enemmän kuin aiemmin. Myös lapsilisää yksinhuoltajille ja monilapsisille perheille korotettiin heti kauden alkuun. Olen erittäin iloinen, että olen saanut olla hallituspuolueen edustajana juuri nyt kun sosiaalista oikeudenmukaisuus on ollut vahvasti esillä. Näin siitäkin huolimatta, että olemme taloudellisesti eläneet historiamme hankalimpia aikoja.
En väitä, että lapsiperheiden toimeentulo-ongelmia olisi näillä poistettu, mutta teot osoittavat, että todellista halua lapsiperheiden auttamiseksi on ollut ja on edelleen. Vaikea työttömyystilanteemme on entisestään lisännyt lapsiperheiden ahdinkoa. Tämän vuoksi kaikkein tärkeintä myös lapsiperheille on ollut taantumasta toipuminen, lomautusten päättyminen ja uusien työpaikkojen synty.
Lapsen ja nuoren elämässä on paljon paineita materiaalisista asioista. Monet tavarat, ulkonäkö, vapaa-ajanviettotavat voivat viestittää siitä onko perheellä rahaa vai ei. Perheen taloudellisella tilanteella on vaikutusta nuoren sosiaaliseen elämään. Jos rahaa ei ole, ei voi lähteä kavereiden kanssa leffaan tai ostaa uusia merkkivaatteita. Tämä tavarariippuvuus on ahdistaavaakin. Välttämättä nuoren hyvä olo ei laajasta vaatekaapin sisällöstä tai upouudesta kännykästä lisäänny. Näillä asioilla on kuitenkin nuoren elämässä korostetun suuri merkitys.
Kun taloustilanteemme voimakkaasti pari vuotta sitten heikentyi, ikuisesti optimistina uskalsin kaiken taloudellisen ahdingon keskellä toivoa, että nyt tapahtuu jotain. Tämä jos joku vaikuttaa arvomaailmaamme. Ehkä kaikki tavara, kiire ja pintaloisto ei olisikaan enää niin tärkeää. Nyt ihmiset varmasti ymmärtäisivät paremmin läheistensä arvon. Ryhdyttäisiin oikein porukalla välittämään toinen toisistamme. Minä ensin-ajattelu vähän väistyisi sivummalle.
Tätä kaipaisin edelleen eli arvomaailman muutosta, joka johtaisi siihen, että osaisimme opettaa lapsillemme arvoja, joilla maailmalla pärjää ja itsetunto ei niin helposti kolhiintuisi.
Kommentit (0)