Avointa ja reipasta mutta analyyttistä ja kiihkotonta keskustelua
Kaksi vuotta sitten eduskuntavaalien alla Kokoomus esitti, että osana seuraavan hallituskauden ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelua laadittaisiin erillinen Nato-selvitys. Ajatus sai laajaa tukea ja mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia arvioivan selvityksen tekeminen kirjattiin hallitusohjelmaan.
Tänään julkistettu neljän kokeneen asiantuntijan muodostaman itsenäisen ryhmän Nato-selvitys on perusteellista, analyyttista ja tekijöidensä näköistä työtä. Lämmin kiitos kaikille tekijöille niin Ranskaan, Ruotsiin kuin Suomeenkin. Suosittelen lukemaan 60-sivuisen paketin, jollei nyt sitten vappuna niin viikonlopun jälkeen. Selvitys antaa paljon aineksia ajatteluun ja johtopäätöksillekin, mutta ei ojenna tarjottimella yhtä ja ainoaa oikeaa toimintasuositusta - kuten ei ollut tarkoituskaan. Selvitys on nimensä mukaisesti selvitys ja keskustelupaperi, ei ohje siitä, mitä Suomen pitäisi tehdä.
Edellisen - ja ensimmäisen - kerran erillinen Nato-selvitys tehtiin suurlähettiläs Antti Sierlan toimesta, Matti Vanhasen II hallituksen ja kokoomuslaisten ulkoministerien kaudella. Tuolloin halusimme Kokoomuksessa arkipäiväistää keskustelua ulkopolitiikasta järjestämällä kansalaiskiertueen teemalla "Hei me puhutaan ulkopolitiikkaa". Silloin keskustelu oli reipasta ja eteenpäin katsovaa, ei mitään ulkopolitiikan sisäpiirin liturgista puhetta.
Sierlan seikkaperäinen selvitys antoi paljon ainesosia ja taustaa varsinaisen selonteon valmisteluun. Useat kohdat selvityksestä otettiin osaksi varsinaista selontekoa, jonka loppupäätelmä oli että Suomella on olemassa vahvoja perusteita harkita Nato-jäsenyyttä.
Toivon, että myös tänään julkistettu selvitys stimuloi avointa ja reipasta mutta samaan aikaan analyyttistä ja kiihkotonta keskustelua tämän päivän ja huomisen Natosta, EU-Suomesta sekä kahdenvälisistä yhteistyösuhteistamme ennen kaikkea Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin. Tärkeää on myös käydä realistista keskustelua itänaapuristamme Venäjästä ja sen toiminnan vaikutuksesta vakauteen ja turvallisuuteen lähialueillamme.
Tätä keskustelua on hyvä käydä niin oikeilla ja internetin toreilla, kahviloissa ja pubeissa kuin eduskunnassa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta on tarkoitus käydä omat perusteelliset keskustelunsa eduskunnassa kesäkuussa ja varmaan Nato-selvityskin puhuttaa ennen sitä.
Kaikki tiedämme että maailma, eikä vähiten lähialueemme Itämeren alueella, on muuttunut todella paljon sitten edellisen vuoden 2012 selonteon ja vuoden 2015 hallitusohjelman. Ikävä kyllä turvallisuustilanne on muuttunut koko ajan koko lailla huonompaan suuntaan. Positiivisia tekijöitä saa etsimällä etsiä ja siltikin niitä on vaikea löytää. Yleinen tilanne lähialueellamme on kiristynyt ja Venäjän ja lännen - EU:n ja Naton - suhteet ovat jännittyneet. Terrori-iskut piinaavat myös Eurooppaa. Eikä välittömässä näköpiirissä ei ole nähtävissä parannusta yleiseen tilanteeseen eikä ratkaisun saavuttamista Ukrainan osalta.
Nato-arviossa kuvataan hyvin miten uudessa tilanteessa voimapolitiikan tehtyä paluuta on Suomen tiiviin Nato-kumppanuuden merkitys myös turvallisuuspoliittisesti kasvanut, samoin kuin tiiviin transatlanttisen suhteen ylläpitämisen sekä Ruotsin kanssa tehtävän yhä tiivistyvän yhteistyön käytännön merkitys. Iso kuva on ollut ja tulee olemaan, että Suomi tarvitsee ja meidän kannattaa tehdä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman läheistä yhteistyötä kaikkien meille turvallisuutta tuottavien tahojen kanssa, on sitten kyse EU:sta, Ruotsista ja muistakin pohjoismaista tai Natosta. Turvaa ja kumppaneita ei voi koskaan olla liikaa.
Kommentit (1)